Suvun kuvaushetki

Suku on harvoin paikalla yhtä aikaa, paitsi häissä ja hautajaisissa. Nyt oli kuitenkin toisin. Suku oli koolla kuvauksia varten. Tarkoitus oli ottaa kuvat kolmesta sukupolvesta. Päivä oli aurinkoinen, kuvauksellisesti ehkä liiankin. Liika aurinko aiheuttaa helposti laikukkaita kasvoja, joissa osa kasvoista on häikäisevän valkoisia ja osa on varjossa, mikäli auringon valo siivilöityy vaikka liian harvan lehvästön läpi. Tai sitten suorassa auringonpaisteessa muodostuu voimakkaita varjoja, jotka auringon tullessa ylhäältäpäin aiheuttavat helposti 'pandasilmät' kun silmäkulmat luovat varjon silmäkuoppaan. Niinpä etsin pihalta puun varjokohdan ja siitä muodostui luontainen paikka ottaa kuvat. Taustaksi kauempana oleva puiden lehvästöä joka sumentuisi jonkin verran etäisyyden ansiosta.

Potretti isovanhemmista

Koska päivä oli ollut alusta sateinen ja tummia pilviä oli vieläkin taivaalla, olin varautunut kaikkeen. Myös sisäkuvaamiseen. Mutta sään ollessa riittävän hyvä, kuvasimme mielummin ulkona. Minulla oli kuitenkin mukana kannettavat studiosalamat jalustoilla, joilla olisi voinut tasoittaa varjoja. Mutta tulin siihen tulokseen että varjot eivät olleet liian pahoja ja että kuvauskohteita/-kombinaatioita ollessa sen verran monta, menisi aikaa liikaa salamoiden kanssa säätämiseen. Päätin tehdä kuvauksen malleille helpommaksi ja koko rupeaman nopeammaksi ja jättää salamat pois. Huomasin kuitenkin että ihan kaikki eivät olleet mielellään kuvauksessa kauempaa kuin oli pakko. Ja se onkin aika yleistä. Harva on ammatiltaan valokuvamalli tai muuten mielellään seisoisi kuvattavana kameran edessä.

Kolme sukupolvea (ja koira) valokuvattuna

Tämä oli enemmän potrettityyppinen kuvauskeikka. En halunnut seisottaa ihmisiä liian kauan odottamassa omaa vuoroaan, joten päätin että nyt mennään näin. Pääasia että saadaan kuvat  joista kukin voi katsoa minkälainen kukin tuohon aikaan oli. Nyt ei ollut mahdollista lähteä osan porukkaa kanssa kävelemään ja viemään heitä läheisille pelloille kuvattavaksi, kuvata liikkeessä jne. Se onnistuu kun kuvattavia on vähemmän ja kuvataan enemmänkin vain yhtä perhettä ja perhedynamiikkaa. Suvun kuvaaminen on hieman toinen juttu.

Vellokset kuvattuna

Lapsissa näkyy herkästi hyvin erilaisia luonteita ja se tekee kuvaamisesta hauskaa. Tämä on vakavimmasta päästä. Välillä hypättiin (pyytämättä) ilmaan kun kuvasin ja työnnettiin toista pois kuvasta. Oltiin selät vastakkain kuin agenttileffassa. 

Vnahemmat kuvattuna

Myös vanhemmista otettiin kuva, tämä kuitenkin lehvästön alla ja nuo aiemmin mainitsemani lehvästön valot ja varjot tekevät laikukkuutta. Se ei kuitenkaan minua liiaksi haittaa tässä koska se antaa viitteen kesästä ja auringosta. Pehmensin (vaalensin) hieman paidassa näkyviä varjoja jotta ne eivät vie liiaksi huomiota.

Kuvia tuli muutaman kymmentä ja ne olivat värikuvia. Tein näistä kuvista mustavalkokuvat, sillä näissä on jotain ajatonta. Vaikka en tee paljoakaan varsinaista korjailua, niin teen kuviin viimeistelyä aina tavalla tai toisella. Kuvien editointiin käytin n. 25min per kuva, joten aikaa jälkityöstämiseen menee aina yllättävän paljon. Oli hienoa kuvata tietäen että kuvat tulisivat olemaan joskus tärkeitä - tärkeämpiä kuin ne vielä ovat. Kuvat toimitin ammattikoossa laadukkaasti paperille tulostettuna. Se on ainoa tapa jolla toimitan kuvani paperilla. Lisäksi pakettiin tuli mobiilialbumi, eli albumi joka toimii sovelluksena puhelimessa ja jota on helppo jakaa muille sukulaisille. 

Lapsikuvausta malleina Saana ja Otso, juuri 3v täyttäneet kaksoset

Sain pyynnön tulla kuvaamaan 3v kaksosia, Otsoa ja Saanaa. Kuvaus tehtäisiin heidän kotipihallaan. Kuvauspäivänä sää oli arvoitus, sillä aurinko kyllä paistoi mutta taivaalle kertyi kovaa vauhtia uhkaavan sinertäviä pilviä. Niin kauan kuin ei sataisi, toisivat pilvet vain mukavaa väriä kuviin.

Saana ja Otso. Taustalla oli uhkaavan näköisiä pilviä. Sateenvarjo saattaisi olla tarpeen

Lapset olivat tulleet päiväunilta ja unihiekka kutitteli vielä silmissä. Sainkin melkoisen hauskan kuvan josta pidin erityisen paljon. Se on hyvin epätavallinen 'poseeraus' mutta omalla tavallaan tuo juuri sitä aitoutta ja herkkyyttä mitä kuviin kaipaankin.

Saana ja unihiekkaa silmissä

Hetkessä olikin unihiekka kareisteltu pois

Nämä lapset ovat erityisesti hyvin eläväisiä ja liikkuvia, joten halusin kuvata sellaista mitä he normaalistikin tekevät. Kiipeilyä mattotelineellä

Kiipeilyä mattotelineellä

Otso ja Saana mattotelineellä vähän toisesta kulmasta

Tämän jälkeen olikin vuorossa saippuakuplat joita lasten äiti ja isä saivat puhaltaa. Tuuli oli sen verran rivakkaa että kuplien perässä sai juosta ahkeraan

Otso ja pakeneva kupla

Saana jahtaamassa saippuakuplia

Tämän jälkeen oli vuorossa hiekkaleikit. Saana laittoi hiekkamuotin hatuksi. Tällaiset tilanteet kestivät vain hetken ja sai olla tarkkana koko ajan mitä lapset tekivät ja säätää asetukset ja ottaa kuva nopeasti.

Saana ja hiekkamuotti josta tuli hattu

Lapsille oli juuri valmistunut leikkimökki, joka myös muodosti oivallisen kuvausmiljöön.

Saana ja Otso katselemassa leikkimökin oven ikkunoista

Halit leikkimökin oven edessä saa kikattamaan

Takapihalla kasvoi upeaa apilaa ja pyysinkin lapsia käymään vatsalleen. Sitten otin kameran ja tein itse saman eli 'hit the dirt' ja tuloksena oli tämä

Apilaniitty antoi oivallisen kuvausalustan jossa maata ja nauttia kesän makuja :)

Otso

Saana

Kuvatessa oli liikuttava niin nopeasti paikasta toiseen, mentävä kyykkyyn ja ylös ja mahalleen ja ylös että tuli melkoisen hiki, mutta pidin kuvista jotka sain. Tein valittuihin kuviin viimeistelyt, eli koska kuvatessa oli taivas pilvessä ison osan ajasta ja kuvat olivat vähän vaisuja ja pilvet toivat vähän sinertävyyttä, lisäsin vähän värilämpöä kuviin. Sen lisäksi terävöitin hiuksia ja silmiä ja toin silmiin vähän lisää valoa. Käytin värisävy- ja vinjetointiefektiä kevyesti kiinnittämään huomion paremmin kohteeseen ja korostamaan kesän värejä. Taustan epäselvyys on ihan luontaisesti linsseillä tehtyä, sitä ei ole tarvinnut tehdä jälkeenpäin :)

Minulla oli mukana melkoinen kasa välineistöä kaiken varalta, salamoita, jalustoja. Mutta päädyin ottamaan kuvat ilman salamaa ja hyödyntämään vain luonnon omaa valoa. Lasten kanssa siitä on etua kun ei tarvitse seisottaa heitä odottamassa salamoiden asetteluja. Täytyi vain huomioida koko ajan mistä päin valo tulee ja joko pyytää heitä kääntymään sopivasti tai kuten mattotelineellä, huolehtia siitä että saadaan lapset näkymään vaikka kuvaus olisikin taivasta vasten hieman vastavaloon.

Video Pietarsaaren tsasounan kuvauksesta

Video, jossa näkyy mitä tsasounan kuvaus käytännössä on. Olin torstaina 25.6.2015 kuvaamassa Pietarsaaressa tsasounaa. Hyttyset oli lähes kolibrin kokoisia ja niitä oli paljon :) Tässä käytetty Gopro timelapsea 2 sekuntin kuvaus intervallilla. Ja lopuksi sitten lyhennetty paaaaaljon, että saatiin video 2 minuuttiin.

Pin-up malleja ja jenkkirautoja - normi perjantai?

Pin-up kuvausta Dashers car clubilla Ida Lime mallin kanssa.
Idan alla Pontiac 1951

Minulle oli ilmoittautunut Ida Lime, Pin-up kilpailujen finalisti, joka halusi minun ottavan hänestä kuvia. Olin sattumoisin törmännyt muutamiin aika näyttäviin jenkkiautoihin tässä jokin aika sitten ja ajattelin yhdistää nuo kaksi asiaa. Tämä sopikin mallille ja Dasher car club autojen omistajille. Kuvauspaikaksi tulisi talli, jossa autot olivat. Ei mikään hevostalli, eikä sellainen lähes maapohjalla oleva pimeä ja nuhrainen talli, vaan tämä talli oli lähempänä jo näyttelytilaa kuin tallia. Niin siisti ja valoisa se oli.

Kattovaloista sinänsä ei ollut hyötyä kuvatessa, sillä huomasin aika nopeasti että katossa olevat loisteputket on syytä sammuttaa, jos haluan välttää viikkojen hieromisen photoshopin kanssa. Ei niinkään siksi että se olisi tuonut värivirheitä, sillä salamat kyllä aika hyvin lyö läpi kaiken muun valon. Enemmänkin siksi että ne palavat lamput katossa vei liikaa huomiota kuvassa, joten oli parempi että ne oli pois päältä. Tämä toi sen ongelman että kun kattolamput laittoi pois, niin olikin sitten todella pimeää. Pienessä nurkassa olevassa WC-huoneessa oli valo, joka oli sitten ainoa joka antoi vähän valon hehkua pimeyteen. Tarkennus ei kuitenkaan pimeässä onnistu, joten teimme niin että tarkensin ja sommittelin kuvan ja sitten sanoin kun valot tuli sammuttaa ja eräs auton omistajista oli sitten ääniohjattuna katkaisijana ja ystävällisesti sammutti valot että sain painettua laukaisimen pohjaan ja kuva saatiin ilman kattovaloja :) Hieman hankalaa myös mallille, joka noiden parin sekunnin aikana ei enää näekään kameraa.

Ida Lime ja Cadillac 1967,
valokuvaaja Dimi Doukasin Pin-up kuvauksessa

Autoja oli 3 erilaista. Kaikki omanlaisiaan ja eri värisiä ja mallisia. Mutta kaikki todella hienoja. Olisin voinut kuvailla pelkkiä autoja ja niiden yksityiskohtia varmastikin koko päivän. Nyt ne ei kuitenkaan olleet pääkohteena vaan rekvisiittana. Jenkkiraudoissa tyypillistä on isot kromatut puskurit. Niitä joutuu varomaan kuvatessa, sillä nehän toimii kuin peilit. Sieltä näkyy sitten helposti kuvaaja ja mahdollinen taustajoukko. Niinpä taustajoukot joutuivatkin sukkuloimaan aina toisten autojen taakse pois näkyvistä kuvauksen ajaksi jottei taas kerran olisi mennyt aika photoshopatessa henkilöitä irti puskurista :) Salamavaloja joutui välillä ottamaan lisää  esiin, ei niinkään malleja valaisemaan, vaan jotain tiettyä kohtaa vaikka etualalla olevasta toisesta autosta. Eipä aikaakaan niin minulla oli 4 salamaa ajoittain käytössä. Yleensä kylläkin käytin vain kahta salamaa. Salamoiden jalustojen kanssa piti olla tarkkana ettei autojen kalliit maalaukset ottaisi 'siipeensä'.

Girls on the highway with Pontiac 1951 - Pin-up kuvausta
malleina Ida Lime ja VictoriaVonD. Valokuvaaja Dimi Doukas

Tällä kuvauskerralla oli hiukset ja meikit kohdallaan ja asujakin oli useampia. Hiuksista ja meikeistä oli huolehtinut mukana ollut avustaja ja myös mallina muutamissa kuvissa mukana ollut VictoriaVonD. Nytkin olisi ollut ideoita vaikka kuinka paljon erilaisiin kuviin, mutta aika on rajallista ja perjantai-ilta viidestä eteenpäin jo nyt venyi kymmeneen asti kun lopetimme. Halusin jokaisen auton kanssa muutaman kuvan. Kuvia tuli hieman tavallista ja tavoiteltua enemmän, mutta kun homma toimii niin mikäs siinä :)

Ida Lime ja alla Plymouth 1959. Pin-up kuvausta, valokuvaaja Dimi Doukas

Uskon ettei tämä jää viimeiseksi setiksi tästä aihepiiristä. Pin-up ja jenkkiautot sopii aika täydellisesti yhteen. Ja noin upeilla rekvisiitoilla kuvaisi vaikka mitä. Vaarana tuollaisissa rekvisiitoissa on että sitä haluaa kohta itsekin sellaisen :) Eli kuvaus voi tulla niin monella tapaa kalliiksi, siinä ei liene mitään uutta :)

Pontiacin kylkeen nojaten Ida Lime,
pin-up kuvauksen valokuvaajana Dimi Doukas

Hieno setti, ja itse olin tyytyväinen tuloksiin ja kyllähän mieleeni jo tuli sitten uusia ideoita jatkoon.

Digitaaliset kuvat katoavat - tulostettu tai vedostettu säilyy

Laadukkain materiaalein tulostettu ja
kehystetty kuva kestää monta sukupolvea

Tämän päivän valokuvaamista leimaa nopeus. Haluamme kuvia kaikista tilanteista ja haluamme kuvat kännykkäämme tai web-sivuillemme, josta voimme niitä esitellä ystävillemme. Juuri tämä on digitaalisen kuvauksen helppous ja hyöty. Samalla se on leimallisesti sen heikkous. Digitaalinen kuva ei ole tehty kestämään eikä säilymään jälkipolville. Kiintolevyt rikkoontuvat ennen pitkää. Web-palvelut tulevat ja menevät - ja myös ne perustuvat viimekädessä samaan ennen pitkää ja suhteellisen helposti vikaantuvaan teknologiaan. Edelleen ainoa tapa säilyttää kuvia pitkään jälkipolville asti on tulostaa kuvat kestävään ja laadukkaaseen muotoon. Sekään ei onnistu ihan millä tahansa materiaaleilla. Ja tämän lisäksi näitä kuvia tulee säilyttää oikein.

On aika erottaa toisistaan nämä kaksi erilaista käyttötarvetta ja -kohdetta. Digitaalinen kuva on 'nyt' ja tähän hetkeen. Siinä se toimii hyvin ja sillä on oma paikkansa. Mutta digitaalinen kuva ei ole oikea valinta kuvan pitkäkestoiseen säilyttämiseen. Jos tähän asiaan ei herätä niin meillä on kohta muutama sukupolvi joiden kuvat tulevat häviämään lopullisesti. Tähän asti niin kauan kuin kameroita on ollut, on nuo kuvat säilyneet meille tähän päivään asti. Nyt on vaarassa tapahtua se ettei lapsillemme ja heidän lapsilleen ole näyttää kovinkaan montaa kuvaa, sillä niitä ei enää ole. Siksi on aika havahtua siihen ettei kännykkäkuvamme ole kuitenkaan se muoto ottaa kuvia, jolla kuvat saadaan säilymään.

Kun haluamme hyviä, laadukkaita ja osaavasti otettuja kuvia.  Kun haluamme kuvien kestävän. Tällöin edelleen paras tapa säilyttää kuvat jälkipolville on otattaa kuvat valokuvaamisen ammattilaisella ja ostaa tältä kuvat tulostettuna, paperikuvana tai tauluna. Se maksaa enemmän. Ja sen pitääkin maksaa enemmän koska osaaminen ja laatu maksaa. Mutta sitä vastaan kuvat ovatkin sellaisia joilla kodin voi koristaa ja jotka säilyvät jälkipolvillemme. Se on aivan eri asia kuin pikakuvat kännyköissämme.

Fixus Autohuolto Ketonen valokuvausta

Vihdissä toimii Fixus ketjuun kuuluva Autohuolto Ketonen, jonka henkilöstön ja toimitilat kävin kuvaamassa. Vein mukanani pari akkuäyttöistä studiovaloa ja softboxia, käytännössä päädyin käyttämään Octaa sekä läpiampuvaa varjoa. Sen avulla sain valaistua hallissa henkilöt, sekä samalla tummennettua taustaa ja näin erotettua kohteet paremmin taustasta. Tein tästä ryhmäkuvasta mustavalkoisen version ja minusta se toimii tällaisena hyvin. Pidän kuvan kontrastisuudesta ja rakeisuudesta sekä filmimäisyydestä. Pyysin nostamaan taustalla olevan autonosturin ylös jotta se näkyisi paremmin ja toisi paremmin esiin sen missä ollaan.

Fixus ketjuun kuuluva Autohuolto Ketonen - henkilöstön ryhmäkuva

Autohuollossa oli paljon yksityikohtia, jotka kiinnittivät huomiotani ja joista otin myös kuvia ja työstin kuvat edelleen.

Kiintoavaimet ja karkea seinä taustalla muodostivat
myös graafisen valokuvan, jota edelleen korostin

Riippuvat työkalutkin ovat kuin kaunis sisustustaulu

Ja henkilöstöstä toki myös yksittäiskuvia web-sivuille

Laitteiden kuvaaminen joissa on näyttö on aina haastavaa ja
vaatii yleensä kuvan jälkikäsittelyä. Tämä ei onnistu yhdellä otolla

Autohuolloin korjaamohallin valokuvasin arkkitehtuurilinssillä eli Canon TS-E 17mm

Autohuolto Ketonen rakennuksen valokuvasin myös ulkoapäin

Ja tämän valokuvan tunnelma vie aikaan kun hevosista vasta siirrytiin autoihin,
ehkä poislukien nuo loisteputkivalot katossa :)

Näetkö kuvassa elefantin kasvot?

Näetkö kuvassa elefantin kasvot?

Luonto ei lakkaa mykistämästä kauneudellaan. Ja pilvet ovat aina hyvin inspiroivia, varsinkin poutapilvet ja myrskypilvet. Tässä jo yläpuolelleni ehtinyt vyörypilvi, joka edeltää ukkosmyrkskyä. Otin kuvan sen hyvin graafisesta ja levottomasta ulkomuodosta. Lisäsin kuvaan väriä (toning) jolla korostin pilvien muotoja ja varjokohtia. Mutta sitä ei tarvinnut tehdä paljoakaan, koska pilvi oli jo valmiiksi 'uhkaavan' näköinen.

Yhden valotuksen otos verrattuna HDR kuvaan

Yhden oton kuva verrattuna useamman otoksen yhdistettyyn HDR kuvaan

Tässä Lieksassa ottamassani Paavo Pavliaisen yksityisen tsasounan kuva. En tehnyt tähän vielä sen kummemmin rajausta, koska halusin metsää olevan paljon mukana kuvassa tätä vertailua varten. Kuva on tässä esimerkkinä siitä kuinka vaikeaa tsasounan (tai minkä tahansa kohteen) kuvaaminen on etenkin aurinkoisella ilmalla silloin kun valojen ja varjojen erot ovat voimakkaat. Eli kun kohteen valotuksen dynamiikka ylittää kameran dynaamiikan tallennuskyvyt. Ja tämä koskee pääsääntöisesti myös kalliimpiakin ammattikameroita. Vasemmalla on 'normaali' kuva, eli yhden valotuksen otos. Se on kuva jossa on kuvattaessa jouduttu tekemään kompromissia siitä haluaako kuvassa näkyvän valossa vai varjossa olevat yksityiskohdat. Jompikumpi kärsii aina. Sen sijaan oikealla on sitten on 7 kuvan sarja, jossa jokainen kuva valotettu eri tavalla, yhdistettynä jälkikäsittelyssä yhdeksi kuvaksi. Tätä kutsutaan HDR (High Dynamic Range) kuvaukseksi. Lisäksi kuvassa on hieman vielä korostettu värikylläisyyttä, jonka vuoksi vihreä saattaa näyttää vähän 'äitelältä'. Joskin minä pidän siitä että se on jopa vähän överi - vähän kuin karamelli :) . Painettaessa paperille värit sitten kuitenkin hieman himmenevät. Mutta tässä oikeanpuoleisessa kuvassa jopa pimeimmissä varjokohdissa on väriä ja yksityiskohtia näkyvissä. Vasen, yhden valotuksen kuva yksinään olisi periaatteessa ok. Se on sellaista mihin on totuttu. Kunnes viereen laittaa oikeanpuoleisen kuvan. Siihen verrattuna vasen kuva näyttää melkein mustavalkokuvalta :)

HDR kuvan muodostin käyttämällä Photoshopin pluginia: NIK HDR Efex Pro, johon päädyin lukemieni vertailujen perusteella. Pidän siitä että se toimii pluginina Photoshopissa, Bridgessä ja Lightroomissa. Ero on pääsääntöisesti 'workflowssa' eli työnkulun etenemisessä. Minulle on sopivampaa se, että voin jatkaa photoshopissa avoinna olevasta kuvasta editoimaan kuvaa automaattisesti avautuvassa omassa ohjelmassaan. Sen sijaan että käynnistäisin erikseen toisen sovelluksen, siirtyisin siihen ja sieltä käsin hakisin avattavan kuvan.

Koirakuvausta kenneltapaamisessa

Minut tilattiin kenneltapaamiseen kuvaamaan koirapotretteja ja ryhmäkuvia. Kenneltapaamisella tarkoitan siis sitä kun kennelin omistaja kutsuu kasvattejaan omistajineen yhteiseen tapaamiseen. Mukaan lähti ns. 'koirakuvauksen keikkasetti' - jota en tosin sen määrän, koon ja painon mukaan oikein keikkasetiksi kutsuisi. Mutta sellainen tämä kasa kuvaustarvikkeita nyt kuitenkin oli :) Ja kaikki paitsi kamerajalusta ja pienempi tausta tuli myös hyödynnettyä, joten tarpeeseen tulivat.

Keikkasetti
- vaatiikin melkein jo keikkabussin :)

Päivä oli kuuma, sellaiset 100 astetta. Eli aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja sekä koirat että kuvaaja läähättivät kuumuudessa :) Kuvauspaikkana siis kodin piha. Kiertelin katsomassa kuvauspaikkoja ja niitä oli muutama vaihtoehto, josta valitsen kuvauspaikaksi kiven, jossa tausta jäi vähän kauemmaksi. Näin tausta luonnollisemmin jo sumentuisi etäisyyden vuoksi. Aurinko sijoittui niin että se toimisi korokevalona. Koska säästä ei koskaan tiedä, olin varautunut myös sisäkuvaukseen ja varannut kuvaustaustankin mukaan. Hyödynsin myös taustaa ja kuvia otettiin luonnon taustalla sekä kuvaustaustalla.

Koirat olivat huomaavaisia ja varmistivat sen etteivät niiden omistajat vain vilustuisi ja ottivatkin mukavia pyrähdyksiä silloin tällöin että omistajakin sai vähän liikuntaa heitä jahdatessaan :) Koirat pysyivät kaiken kaikkiaan todella mukavasti paikallaan poseeraamassa.

MAAHAN! Ja kuvaajakin totteli :) Tässä vaiheessa salamat vielä pystyssä
- kohta ne kaatuivatkin jo kun varjot keksivät leikkiä purjeita.
Sen jälkeen ymmärsin laittaa jalustoihin painot :)

Se mikä ei ymmärtänyt olla paikallaan kuvatessa, oli salamavalot. Päivä oli kuten sanottua, todella helteinen. Ja vaikka tuntui ettei ole tuulenvirettäkään, niin jostain se tuuli alkoi sen verran puhaltelemaan että varjot keksivät kaikessa hiljaisuudessa ryhtyä purjeiksi. Eipä aikaakaan niin kumpikin salamajalusta oli pitkin pituuttaan maassa. Salamavalot saivat katu-uskottavuutta kylkiinsä tulleista naarmuista. Onneksi ne on tehty kestämään (eivätkä kaatuneet kenenkään päälle) ja kun sain ne takaisin ylös niin nyt laitoinkin reilusti painoa jalustaan että pysyisivät tästedes pystyssä. Toiset ne oppivat aina kantapään kautta. Arvaa mihin ryhmään minä kuulun? :)

Apuna minulla oli tässäkin koirakuvauksessa poikani Nicos. Sen lisäksi mukana oli tämä aiemmissakin kuvauksissa mukana ollut kuvauskohteen katseenvangitsija, joka sai nimekseen 'Raikuli'

Raikuli -possu oli oivana apuvälineenä
- vinkumassa sopivalla hetkellä

Tässä muutama valmis kuva

Koirapotretti 1

Koirapotretti 2

Ryhmäkuva

Koirapotretti 3

Koirapotretti 4

Spanieliliitolle 50v juhlanäyttelyn valokuvausta Mustialassa

Spanieliliiton 50v juhlanäyttely Tammelan Mustialassa

Vuorossa oli tällä kertaa Spanieliliiton 50v-juhlanäyttely, joka pidettiin 1.6.2014 Tammelan Mustialassa, Forssan lähettyvillä. Olin kuvannut jo useamman Spanieliliiton näyttelyn aiemminkin tilattuna valokuvaajana ja tiesin mitä odottaa ja miten valmistautua. Erona aiempiin oli se, että ne olivat olleet sisätapahtumia, kun tämä olisi ulkotapahtuma. Oli siis syytä toivoa hyvää säätä. Kuten jo aiemmin blogissani mainitsin niin näissä näyttelyissä on joka kerran oppinut jotain uutta minkä on voinut huomioida sitten seuraavalla kerralla,  joten mielenkiinto varmasti säilyy :)

Kuvaussetti - salamoita siirreltiin tarpeen mukaan

Näyttely alkoi virallisesti kymmeneltä, mutta menimme jo puoli yhdeksäksi että ehtisimme saada telttakatoksen pystytettyä, jonka olin hankkinut ja halusin  käyttöön siltä varalta että sataa tai paistaa :) eli jos sataa, niin se suojaa tarvikkeita, ja jos paistaa 'täydeltä terältä' niin meillä olisi varjoa. Ja kummassakin tapauksessa paikka jossa tarvittaessa myös kuvata. Telttakatoksen lisäksi olin tullut siihen tulokseen etten halua jäädä vain paikanpäältä etsittävien kuvaustaustojen varaan, vaan hankin (muutakin käyttöä tulisi olemaan) todella tukevat ulkokäyttöön soveltuvat telineet sekä 3mx7m kokoisen taustakankaan. Näin olisi kuvaustausta taattu ja siisti. Hyvä tausta paitsi parantaa kuvaa, koiran erottumista kuvassa, myöskin vähentää huomattavasti jälkityötä joka huonolla taustalla on kuvaamisen jälkeen edessä. Jälkityöllä tarkoitan häiritsevien asioiden häivyttämistä, näkyvien mainoslogojen suttaamista (tämä oli aiemmassa sisähallissa tuskallista, kun joka paikka oli täynnä urheiluhallin sponsoreiden mainoksia). Yritysten logoja kun ei saa ilman näiden yritysten lupaa julkaista, joten valokuvaajalle ne on useimmiten riesa joka teettä vain ylimääräistä työtä :)

Doukas Arts kuvaussetti ja myyntitiski :)
Tässä kävi monen monta ihmistä päivän aikana

Sää oli jonkin verran viileä, kuten koko kesäkuu tuli sitten myöhemmin olemaan. Mutta kuvatessa käy jotenkin niin korkeilla kierroksilla, että kun muut värisytteli paksuissa takeissaan niin minä käyskentelin kuvaamassa ensin pikkutakissa ja sitten pelkässä T-paidassa. Ihmiset ajattelivat luultavasti että 'hullu ulkomaalainen' kun ei osaa pukeutua :) Ja olivat ehkä puoliksi oikeassa :)

Mukana minulla oli jälleen kerran avustajana poikani Nicos, josta oli jälleen kerran paljon hyötyä. Milloin suoristaessa rypistynyttä taustakangasta, milloin huutelemassa koirille että koira katsoisi

Taustakangasta piti suoristella
aina muutaman koiran jälkeen

kuvatessa oikeaan suuntaan. Tämänkin asian kehitimme pidemmälle ostamalla läheisestä koiratarvikkeita myyvästä kojusta koiran vinkulelu-possun (itse asiassa kaksi, possu oli niin hauska että toisen otimme käyttöön ja toisen jätimme kotiin vietäväksi maskotiksi). Sitä vinguttamalla sai sitten myös koirien huomion käännettyä. Joskin kaikkein eniten koirien huomion vei omistajien herkut, joita oli taskuissa tai erillisissä pussukoissa. Moni kuva olikin sellainen jossa omistaja syötti käytännössä ylempänä pitämästään kädestä herkkua koiralle. Tästä seurauksena oli se että omistajan käsi oli kuvassa ja sen lisäksi koiran pään asento oli ylöspäin eli ei kovinkaan luonnollisesti. Pyysinkin sitten muutamia eri variaatioita koiran asettamisessa ja omistajan sijoittumisessa jotta saatiin sitten myöhemmin valittua parhaat, joista työstää valmiit versiot. 

Ja parhaat koirat palkittiin pokaalein

Otin taustaa vasten kuvat BestInShow(BIS) koirista, ja yleensäkin kaikista palkituista jotka halusivat tulla kuvatuksi. Ja viime kädessä kaikista halukkaista koiransa kanssa. Sen lisäksi kiertelin kehissä ja kehien ulkopuolella ottamassa kuvia. Clumberin spanieleista tykkään erityisesti ottaa kuvia siten että ne ei huomaa ja niitä ei ole aseteltu. Tällöin on mahdollisuus saada aika hauskoja kuvia koska minusta koko rotu on aika kieli poskella tapauksia - siis hauskassa mielessä. Alkaa aina hymyilyttää kun niitä katselee. Mutta useimmiten kävi niin että kun lähestyin kameran kanssa ja jos omistajat huomasi että lähestyin kameran kanssa niin he samantien alkoivat istuttamaan tai asettamaan niin 'edustukselliseen' kuvausasentoon. Niinpä ne hauskemmat kuvat tästä roduista jäivät vähän vähemmälle tällä kertaa. Joitain pentujen temmellyskuvia kuitenkin sain. 

Tätä ei muuten juuri näe aikuisten tekevän,
nuorissa siis tulevaisuus :)

Junioriesittäjän voittajan on helppo hymyillä :) 

Näyttelyn aikana oli myös junioriesittäjien kilpailu, jossa eri ikäisiä lapsia pakitaan omissa ryhmissään. Kylläpä oli moni lapsi puettu ja kammattu viimeisen päälle juoksemaan kehässä :) Mukavia kuvia tuli ja erityisesti voittajan kuvasta taustaa vasten, jossa palkintoihin kuuluva pehmonallekin oli mukana, pidin erityisesti. 

Päivä oli kohtuullisen pitkä , mutta johtuiko ulkoilmasta vai oliko jo kokemuksella osansa, se ei tuntunut yhtä pitkältä kuin aiemmat näyttelyt. Päivähän on jatkuvaa tarkkana olemista. Kuvatessaan huomion joutuu kiinnittämään paitsi siihen missä pitää olla milloinkin, myös moneen muuhunkin asiaan yhtäaikaa: kameran asetuksiin, rajaukseen, sommitteluun, valoon, mallin asentoon, häiritseviin tekijöihin kuvassa kuten rypyt taustakankaassa tai asioihin jotka ovat näkyvissä liian lähellä mallia, tarkennukseen, terävyysalueen syvyyteen. Tämän lisäksi koko päivä on tauotta jaloilla olemista ja etenkin kyykkyyn-ylös voimistelua :) Tauotta oleminen tarkoittaa usein myös sitä ettei ehdi/muista juoda ja syödä, joten väsymys iskee sitten loppupäivästä kovemmin jos ei muista näitä asioita tehdä.

Kuvaustausta oli ehdottoman hyvä juttu ja sitä tulen käyttämään jatkossakin. En ota kuvia sarjatulella 'onnistuneita sattumia' toivoen, vaan harkiten. Ja itse asiassa tällä kertaa ylitin vielä enemmän välttää ylimääräisiä kuvia, sillä jokainen kuva tuo lisätyötä. Siitä huolimatta kuvia tuli yli 800 päivän aikana. Se on uskomatonta kuinka paljon niitä kertyy. Kaikista ei kuitenkaan onneksi tarvitse työstää lopullista versiota. Käyn ensikarsinnan kuvista läpi ja merkkaan ne kuvat jotka ovat riittävän hyviä päästäkseen jatkoon. Tällä tavoin kuvia jää lopulta ehkä parisataa. Näistäkin sitten karsiutuu joitain pois sen perusteella että ne on liian samantapaisia jonkun toisen kuvan kanssa. Niistä sitten valitsen paremman. Karsimisen vaikeutena on olla tarpeeksi kriittinen ja osata reilulla kädellä jättää kuvia pois. Vaakakupin toisella puolella on kuitenkin sekin tieto, että joillekin ihmisille nämä kuvat ovat ainoat koko tapahtumasta, joten yritän saada jokaisesta koirasta tai ainakin esittäjästä (jotka erotan helpommin toisistaan) edes jonkun kuvan mukaan. Tavoitteellisesti kuitenkin ensisijaisesti tulee palkitut koirat ja sen jälkeen muut.

Ja väitetään että se on kamera joka lihottaa :)

Kuvien työstämisessä katson kuvan rajauksen kuntoon ja poistan häiritseviä tekijöitä. Tässä näyttelyssä oli moni tullut jo edellisenä iltana ja olivat yöpyneet teltoissa. Nämä teltat kehystivät kehiä, joten ei ollut mitään mahdollisuutta editoida niitä pois kuvista. Telttoja ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa maisemia kaunistaviksi :) Niinpä päädyin siihen ratkaisuun että valitsen kuvassa tärkeimmän asian jonka haluan tuoda esiin ja enemmänkin vain vähennän häiritsevien tekijöiden vaikutusta kuvassa. Joissain kuvissa se tarkoitti sitä että joku keltainen nokkakärry taustalla tai jokin punainen laukku kuvan reunalla sai vaihtaa taiteilijan vapaudella väriä vähän hillitymmäksi, jotta katse ei kiinnittyisi siihen kuvan varsinaisen kohteen sijasta.

Lopulta, usean päivän työstämisen jälkeen, kuvat olivat valmiita toimitettavaksi ja julkaistavaksi. 

Ja tässä koko kilpailun voittaja(t)

Työni koirakuvaajana näyttelyissä on tuonut minulle sittemmin sekä yksityisiä että kenneleitä asiakkaikseni. Se on ihan hauskaa puhaa, joskin matalalla tapahtuvaa :) Viime kädessä näen koirakuvauksen vain muotokuvaamisen yhtenä muotona. En oikeastaan näe eroa ihmisen ja koiran kuvaamisella tai edes tuotteen kuvaamisella. Erona se että koira ymmärtää malliohjausta ehkä vähemmän, ihminen vähän paremmin ja tuotteet ei ymmärrä mitään mitä niille yrittää sanoa :)