Minut tilattiin kenneltapaamiseen kuvaamaan koirapotretteja ja ryhmäkuvia. Kenneltapaamisella tarkoitan siis sitä kun kennelin omistaja kutsuu kasvattejaan omistajineen yhteiseen tapaamiseen. Mukaan lähti ns. 'koirakuvauksen keikkasetti' - jota en tosin sen määrän, koon ja painon mukaan oikein keikkasetiksi kutsuisi. Mutta sellainen tämä kasa kuvaustarvikkeita nyt kuitenkin oli :) Ja kaikki paitsi kamerajalusta ja pienempi tausta tuli myös hyödynnettyä, joten tarpeeseen tulivat.
 |
Keikkasetti
- vaatiikin melkein jo keikkabussin :) |
Päivä oli kuuma, sellaiset 100 astetta. Eli aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja sekä koirat että kuvaaja läähättivät kuumuudessa :) Kuvauspaikkana siis kodin piha. Kiertelin katsomassa kuvauspaikkoja ja niitä oli muutama vaihtoehto, josta valitsen kuvauspaikaksi kiven, jossa tausta jäi vähän kauemmaksi. Näin tausta luonnollisemmin jo sumentuisi etäisyyden vuoksi. Aurinko sijoittui niin että se toimisi korokevalona. Koska säästä ei koskaan tiedä, olin varautunut myös sisäkuvaukseen ja varannut kuvaustaustankin mukaan. Hyödynsin myös taustaa ja kuvia otettiin luonnon taustalla sekä kuvaustaustalla.
Koirat olivat huomaavaisia ja varmistivat sen etteivät niiden omistajat vain vilustuisi ja ottivatkin mukavia pyrähdyksiä silloin tällöin että omistajakin sai vähän liikuntaa heitä jahdatessaan :) Koirat pysyivät kaiken kaikkiaan todella mukavasti paikallaan poseeraamassa.
 |
MAAHAN! Ja kuvaajakin totteli :) Tässä vaiheessa salamat vielä pystyssä
- kohta ne kaatuivatkin jo kun varjot keksivät leikkiä purjeita.
Sen jälkeen ymmärsin laittaa jalustoihin painot :) |
Se mikä ei ymmärtänyt olla paikallaan kuvatessa, oli salamavalot. Päivä oli kuten sanottua, todella helteinen. Ja vaikka tuntui ettei ole tuulenvirettäkään, niin jostain se tuuli alkoi sen verran puhaltelemaan että varjot keksivät kaikessa hiljaisuudessa ryhtyä purjeiksi. Eipä aikaakaan niin kumpikin salamajalusta oli pitkin pituuttaan maassa. Salamavalot saivat katu-uskottavuutta kylkiinsä tulleista naarmuista. Onneksi ne on tehty kestämään (eivätkä kaatuneet kenenkään päälle) ja kun sain ne takaisin ylös niin nyt laitoinkin reilusti painoa jalustaan että pysyisivät tästedes pystyssä. Toiset ne oppivat aina kantapään kautta. Arvaa mihin ryhmään minä kuulun? :)
Apuna minulla oli tässäkin koirakuvauksessa poikani Nicos. Sen lisäksi mukana oli tämä aiemmissakin kuvauksissa mukana ollut kuvauskohteen katseenvangitsija, joka sai nimekseen 'Raikuli'
 |
Raikuli -possu oli oivana apuvälineenä
- vinkumassa sopivalla hetkellä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti