Pin-up malleja ja jenkkirautoja - normi perjantai?

Pin-up kuvausta Dashers car clubilla Ida Lime mallin kanssa.
Idan alla Pontiac 1951

Minulle oli ilmoittautunut Ida Lime, Pin-up kilpailujen finalisti, joka halusi minun ottavan hänestä kuvia. Olin sattumoisin törmännyt muutamiin aika näyttäviin jenkkiautoihin tässä jokin aika sitten ja ajattelin yhdistää nuo kaksi asiaa. Tämä sopikin mallille ja Dasher car club autojen omistajille. Kuvauspaikaksi tulisi talli, jossa autot olivat. Ei mikään hevostalli, eikä sellainen lähes maapohjalla oleva pimeä ja nuhrainen talli, vaan tämä talli oli lähempänä jo näyttelytilaa kuin tallia. Niin siisti ja valoisa se oli.

Kattovaloista sinänsä ei ollut hyötyä kuvatessa, sillä huomasin aika nopeasti että katossa olevat loisteputket on syytä sammuttaa, jos haluan välttää viikkojen hieromisen photoshopin kanssa. Ei niinkään siksi että se olisi tuonut värivirheitä, sillä salamat kyllä aika hyvin lyö läpi kaiken muun valon. Enemmänkin siksi että ne palavat lamput katossa vei liikaa huomiota kuvassa, joten oli parempi että ne oli pois päältä. Tämä toi sen ongelman että kun kattolamput laittoi pois, niin olikin sitten todella pimeää. Pienessä nurkassa olevassa WC-huoneessa oli valo, joka oli sitten ainoa joka antoi vähän valon hehkua pimeyteen. Tarkennus ei kuitenkaan pimeässä onnistu, joten teimme niin että tarkensin ja sommittelin kuvan ja sitten sanoin kun valot tuli sammuttaa ja eräs auton omistajista oli sitten ääniohjattuna katkaisijana ja ystävällisesti sammutti valot että sain painettua laukaisimen pohjaan ja kuva saatiin ilman kattovaloja :) Hieman hankalaa myös mallille, joka noiden parin sekunnin aikana ei enää näekään kameraa.

Ida Lime ja Cadillac 1967,
valokuvaaja Dimi Doukasin Pin-up kuvauksessa

Autoja oli 3 erilaista. Kaikki omanlaisiaan ja eri värisiä ja mallisia. Mutta kaikki todella hienoja. Olisin voinut kuvailla pelkkiä autoja ja niiden yksityiskohtia varmastikin koko päivän. Nyt ne ei kuitenkaan olleet pääkohteena vaan rekvisiittana. Jenkkiraudoissa tyypillistä on isot kromatut puskurit. Niitä joutuu varomaan kuvatessa, sillä nehän toimii kuin peilit. Sieltä näkyy sitten helposti kuvaaja ja mahdollinen taustajoukko. Niinpä taustajoukot joutuivatkin sukkuloimaan aina toisten autojen taakse pois näkyvistä kuvauksen ajaksi jottei taas kerran olisi mennyt aika photoshopatessa henkilöitä irti puskurista :) Salamavaloja joutui välillä ottamaan lisää  esiin, ei niinkään malleja valaisemaan, vaan jotain tiettyä kohtaa vaikka etualalla olevasta toisesta autosta. Eipä aikaakaan niin minulla oli 4 salamaa ajoittain käytössä. Yleensä kylläkin käytin vain kahta salamaa. Salamoiden jalustojen kanssa piti olla tarkkana ettei autojen kalliit maalaukset ottaisi 'siipeensä'.

Girls on the highway with Pontiac 1951 - Pin-up kuvausta
malleina Ida Lime ja VictoriaVonD. Valokuvaaja Dimi Doukas

Tällä kuvauskerralla oli hiukset ja meikit kohdallaan ja asujakin oli useampia. Hiuksista ja meikeistä oli huolehtinut mukana ollut avustaja ja myös mallina muutamissa kuvissa mukana ollut VictoriaVonD. Nytkin olisi ollut ideoita vaikka kuinka paljon erilaisiin kuviin, mutta aika on rajallista ja perjantai-ilta viidestä eteenpäin jo nyt venyi kymmeneen asti kun lopetimme. Halusin jokaisen auton kanssa muutaman kuvan. Kuvia tuli hieman tavallista ja tavoiteltua enemmän, mutta kun homma toimii niin mikäs siinä :)

Ida Lime ja alla Plymouth 1959. Pin-up kuvausta, valokuvaaja Dimi Doukas

Uskon ettei tämä jää viimeiseksi setiksi tästä aihepiiristä. Pin-up ja jenkkiautot sopii aika täydellisesti yhteen. Ja noin upeilla rekvisiitoilla kuvaisi vaikka mitä. Vaarana tuollaisissa rekvisiitoissa on että sitä haluaa kohta itsekin sellaisen :) Eli kuvaus voi tulla niin monella tapaa kalliiksi, siinä ei liene mitään uutta :)

Pontiacin kylkeen nojaten Ida Lime,
pin-up kuvauksen valokuvaajana Dimi Doukas

Hieno setti, ja itse olin tyytyväinen tuloksiin ja kyllähän mieleeni jo tuli sitten uusia ideoita jatkoon.

Digitaaliset kuvat katoavat - vain tulostettu säilyy

Laadukkain materiaalein tulostettu ja
kehystetty kuva kestää monta sukupolvea

Tämän päivän valokuvaamista leimaa nopeus. Haluamme kuvia kaikista tilanteista ja haluamme kuvat kännykkäämme tai web-sivuillemme, josta voimme niitä esitellä ystävillemme. Juuri tämä on digitaalisen kuvauksen helppous ja hyöty. Samalla se on leimallisesti sen heikkous. Digitaalinen kuva ei ole tehty kestämään eikä säilymään jälkipolville. Kiintolevyt rikkoontuvat ennen pitkää. Web-palvelut tulevat ja menevät - ja myös ne perustuvat viimekädessä samaan ennen pitkää ja suhteellisen helposti vikaantuvaan teknologiaan. Edelleen ainoa tapa säilyttää kuvia pitkään jälkipolville asti on tulostaa kuvat kestävään ja laadukkaaseen muotoon. Sekään ei onnistu ihan millä tahansa materiaaleilla. Ja tämän lisäksi näitä kuvia tulee säilyttää oikein.

On aika erottaa toisistaan nämä kaksi erilaista käyttötarvetta ja -kohdetta. Digitaalinen kuva on 'nyt' ja tähän hetkeen. Siinä se toimii hyvin ja sillä on oma paikkansa. Mutta digitaalinen kuva ei ole oikea valinta kuvan pitkäkestoiseen säilyttämiseen. Jos tähän asiaan ei herätä niin meillä on kohta muutama sukupolvi joiden kuvat tulevat häviämään lopullisesti. Tähän asti niin kauan kuin kameroita on ollut, on nuo kuvat säilyneet meille tähän päivään asti. Nyt on vaarassa tapahtua se ettei lapsillemme ja heidän lapsilleen ole näyttää kovinkaan montaa kuvaa, sillä niitä ei enää ole. Siksi on aika havahtua siihen ettei kännykkäkuvamme ole kuitenkaan se muoto ottaa kuvia, jolla kuvat saadaan säilymään.

Kun haluamme hyviä, laadukkaita ja osaavasti otettuja kuvia.  Kun haluamme kuvien kestävän. Tällöin edelleen paras tapa säilyttää kuvat jälkipolville on otattaa kuvat valokuvaamisen ammattilaisella ja ostaa tältä kuvat tulostettuna, paperikuvana tai tauluna. Se maksaa enemmän. Ja sen pitääkin maksaa enemmän koska osaaminen ja laatu maksaa. Mutta sitä vastaan kuvat ovatkin sellaisia joilla kodin voi koristaa ja jotka säilyvät jälkipolvillemme. Se on aivan eri asia kuin pikakuvat kännyköissämme.

Fixus Autohuolto Ketonen valokuvausta

Vihdissä toimii Fixus ketjuun kuuluva Autohuolto Ketonen, jonka henkilöstön ja toimitilat kävin kuvaamassa. Vein mukanani pari akkuäyttöistä studiovaloa ja softboxia, käytännössä päädyin käyttämään Octaa sekä läpiampuvaa varjoa. Sen avulla sain tietysti valaistua hallissa henkilöt sekä samalla tummennettua taustaa ja näin erotettua kohteet paremmin taustasta. Tein tästä ryhmäkuvasta mustavalkoisen version ja minusta se toimii tällaisena hyvin. Pidän kuvan kontrastisuudesta ja rakeisuudesta sekä filmimäisyydestä. Pyysin nostamaan taustalla olevan autonosturin ylös jotta se näkyisi paremmin ja toisi paremmin esiin sen missä ollaan.

Fixus ketjuun kuuluva Autohuolto Ketonen - henkilöstön ryhmäkuva

Autohuollossa oli paljon yksityikohtia, jotka kiinnittivät huomiotani ja joista otin myös kuvia ja työstin kuvat edelleen.

Kiintoavaimet ja karkea seinä taustalla muodostivat
myös graafisen valokuvan, jota edelleen korostin

Riippuvat työkalutkin ovat kuin kaunis sisustustaulu

Ja henkilöstöstä toki myös yksittäiskuvia web-sivuille

Laitteiden kuvaaminen joissa on näyttö on aina haastavaa ja
vaatii yleensä kuvan jälkikäsittelyä. Tämä ei onnistu yhdellä otolla

Autohuolloin korjaamohallin valokuvasin arkkitehtuurilinssillä eli Canon TS-E 17mm

Autohuolto Ketonen rakennuksen valokuvasin myös ulkoapäin

Ja tämän valokuvan tunnelma vie aikaan kun hevosista vasta siirrytiin autoihin,
ehkä poislukien nuo loisteputkivalot katossa :)

Oppimista - ja lisää oppimista

Olen ikuinen opiskelija. Olen aina ollut. Kiinnostunut kaikesta. Pidän uppoutumisesta aiheeseen joka kiinnostaa minua. Enkä jätä asiaa siihen vaan kahmin kaiken tiedon jonka voin käsiini saada. Lapsena kannoin kirjastosta kassikaupalla kirjoja kotiin. Käytän edelleen kirjastoa mutta Internet on se josta suurimman osan tiedosta saan.

Valokuvauksessa hyödynnän myös kursseja sillä live-tilaisuudet ja todellinen tekeminen on aina sellaista jota on-line kurssit webissä eivät pysty tarjoamaan. Toisaalta kurssitarjonta on aika nopeasti läpikäyty ja kurssit alkavat toistaa itseään nopeasti. Mutta olen myös on-line kurssien ja materiaalien suurkuluttaja. Haluan oppia erilaisia tapoja tehdä asioita. Erilaisia, uusia ja tehokkaampia tapoja tehdä asioita eri tavalla kuin ennen. Nykyään on mahdollista päästä helposti maailman arvostetuimpien osaajien oppilaaksi. Tätä hyödynnän jatkuvasti. Otan vinkkejä ja vaikutteita 'parhailta' ja tuon niitä vähän kerrallaan osaksi omaa tekemistäni. Muotoillen ja kehittäen omaa näkemystäni ja kädenjälkeä. Toisten tyylin kopioinnissa ei itsessään olisi mitään järkeä, paitsi harjoitusmielessä, jotta oppii miten joku asia tehdään.

Istun illasta toiseen, kun mahdollista, katsomassa kursseja, videoita, toisten ottamia kuvia, ja yritän oppia lisää ja uutta. Lisäksi kehitän ja pyrin koko ajan tarkentamaan erikoisaluetta jolla työskentelen. Harjoittelen välineiden käyttämistä ja yritän oppia ne mahdollisimman hyvin ja monipuolisesti. Tullakseni hyväksi, en usko siihen että oikea tie on tehdä kaikkea mahdollista. Uskon siihen että keskittymällä tietynlaiseen aiheeseen, tyyliin ja menetelmään, voin kehittää ja syventää sitä osaamista ja oppia ymmärtämään sen alueen paremmin. Ja olen huomannut että eniten minua kiinnostaa kuvata ihmistä. Tietyllä tapaa idealistisena hahmona muotokuvassa. Kertoen kuvalla ihmisestä jotain, mielellään tarinan. Jotain sellaista mitä tämä ihminen ei itse ole edes huomannut itsessään tai jota hän ei ehkä osaa pukea sanoiksi. Se voi olla tietty tunne, ele, jokin olemuksessa. Tai se voi olla meneillään oleva elämänvaihe  -lapsuus, ripille pääsy, opiskelun päättyminen, naimisiinmeno, raskausaika, uuden lapsen syntymä, perhe, uusi alku - mikä vain.

Tänä päivänä, kun kuvaamme enemmän kuin koskaan, meistä jää kuvia ehkä vähemmän kuin koskaan. Kuulostaa hullulta ja uskomattomalta. Mutta yritäpä löytää jotain 10 vuotta sitten digitaalikameralla otettuja kuvia. Ja sitten on vielä ero siinä minkälaisia kuvat ovat. Siksi näenkin tärkeänä työni jossa voin kuvata ihmisiä kuviksi jotka ovat heidän arvoisia. Ei niinkään heitä itseään varten, vaan tulevia ihmisiä varten. Jokainen ansaitsee tulla kuvatuksi ja jokainen kuvattava ansaitsee tulla tallennetuksi kestävään ja arvoiseensa lopputulokseen. Tätä tarjoan yrityksessäni, siksi se on olemassa. Siksi olen valokuvaaja. Siksi kuvaan muotokuvia.

Näetkö kuvassa elefantin kasvot?

Näetkö kuvassa elefantin kasvot?

Luonto ei lakkaa mykistämästä kauneudellaan. Ja pilvet ovat aina hyvin inspiroivia, varsinkin poutapilvet ja myrskypilvet. Tässä jo yläpuolelleni ehtinyt vyörypilvi, joka edeltää ukkosmyrkskyä. Otin kuvan sen hyvin graafisesta ja levottomasta ulkomuodosta. Lisäsin kuvaan väriä (toning) jolla korostin pilvien muotoja ja varjokohtia. Mutta sitä ei tarvinnut tehdä paljoakaan, koska pilvi oli jo valmiiksi 'uhkaavan' näköinen.

Äiti ja tytär - old school kuva

Äiti ja tytär / Mother and child

Tässä kuvassa on käytetty vain luonnonvaloa. Asetelma on 'klassinen' jos niin voi kutsua. Katseet kuvassa kulkevat vastakkaisten kulmien suuntiin. Äidin hiukset luovat kontrastin ja tummemman osion kuvan yhteen kulmaan ja vauvan vaalea asu tuo taas dynamiikassa toisen ääripään kuvan alemmassa osassa. Valolle muodostuu selkeä suunta äidin kasvojen 'korkovaloista'. Jopa 'Rembrandtin kolmio' löytyy poskelta :) Rajauksen olen tehnyt hyvin 'close up' elikkäs tiukkana jotta huomio keskittyisi vain olennaiseen. Äidin katse sekä vauvan asettuminen kuvassa vie katseen haluttuun kohteeseen eli vauvan kasvoihin. 'Blurrattu' eli sumeampi tausta myös auttaa tässä (linssin ja aukon kapeasta syväterävyydestä johtuen, ei jälkikäsittelystä). Kuva on rakeinen (tarkoituksella) jolla jäljittelen vanhaa mustavalkofilmiä. Kuvan aihe ja sommitelma on jollain tavalla ikuinen.

Yhden valotuksen otos verrattuna HDR kuvaan

Yhden oton kuva verrattuna useamman otoksen yhdistettyyn HDR kuvaan

Tässä Lieksassa ottamassani Paavo Pavliaisen yksityisen tsasounan kuva. En tehnyt tähän vielä sen kummemmin rajausta, koska halusin metsää olevan paljon mukana kuvassa tätä vertailua varten. Kuva on tässä esimerkkinä siitä kuinka vaikeaa tsasounan (tai minkä tahansa kohteen) kuvaaminen on etenkin aurinkoisella ilmalla silloin kun valojen ja varjojen erot ovat voimakkaat. Eli kun kohteen valotuksen dynamiikka ylittää kameran dynaamiikan tallennuskyvyt. Ja tämä koskee pääsääntöisesti myös kalliimpiakin ammattikameroita. Vasemmalla on 'normaali' kuva, eli yhden valotuksen otos. Se on kuva jossa on kuvattaessa jouduttu tekemään kompromissia siitä haluaako kuvassa näkyvän valossa vai varjossa olevat yksityiskohdat. Jompikumpi kärsii aina. Sen sijaan oikealla on sitten on 7 kuvan sarja, jossa jokainen kuva valotettu eri tavalla, yhdistettynä jälkikäsittelyssä yhdeksi kuvaksi. Tätä kutsutaan HDR (High Dynamic Range) kuvaukseksi. Lisäksi kuvassa on hieman vielä korostettu värikylläisyyttä, jonka vuoksi vihreä saattaa näyttää vähän 'äitelältä'. Joskin minä pidän siitä että se on jopa vähän överi - vähän kuin karamelli :) . Painettaessa paperille värit sitten kuitenkin hieman himmenevät. Mutta tässä oikeanpuoleisessa kuvassa jopa pimeimmissä varjokohdissa on väriä ja yksityiskohtia näkyvissä. Vasen, yhden valotuksen kuva yksinään olisi periaatteessa ok. Se on sellaista mihin on totuttu. Kunnes viereen laittaa oikeanpuoleisen kuvan. Siihen verrattuna vasen kuva näyttää melkein mustavalkokuvalta :)

HDR kuvan muodostin käyttämällä Photoshopin pluginia: NIK HDR Efex Pro, johon päädyin lukemieni vertailujen perusteella. Pidän siitä että se toimii pluginina Photoshopissa, Bridgessä ja Lightroomissa. Ero on pääsääntöisesti 'workflowssa' eli työnkulun etenemisessä. Minulle on sopivampaa se, että voin jatkaa photoshopissa avoinna olevasta kuvasta editoimaan kuvaa automaattisesti avautuvassa omassa ohjelmassaan. Sen sijaan että käynnistäisin erikseen toisen sovelluksen, siirtyisin siihen ja sieltä käsin hakisin avattavan kuvan.

Koirakuvausta kenneltapaamisessa

Minut tilattiin kenneltapaamiseen kuvaamaan koirapotretteja ja ryhmäkuvia. Kenneltapaamisella tarkoitan siis sitä kun kennelin omistaja kutsuu kasvattejaan omistajineen yhteiseen tapaamiseen. Mukaan lähti ns. 'koirakuvauksen keikkasetti' - jota en tosin sen määrän, koon ja painon mukaan oikein keikkasetiksi kutsuisi. Mutta sellainen tämä kasa kuvaustarvikkeita nyt kuitenkin oli :) Ja kaikki paitsi kamerajalusta ja pienempi tausta tuli myös hyödynnettyä, joten tarpeeseen tulivat.

Keikkasetti
- vaatiikin melkein jo keikkabussin :)

Päivä oli kuuma, sellaiset 100 astetta. Eli aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja sekä koirat että kuvaaja läähättivät kuumuudessa :) Kuvauspaikkana siis kodin piha. Kiertelin katsomassa kuvauspaikkoja ja niitä oli muutama vaihtoehto, josta valitsen kuvauspaikaksi kiven, jossa tausta jäi vähän kauemmaksi. Näin tausta luonnollisemmin jo sumentuisi etäisyyden vuoksi. Aurinko sijoittui niin että se toimisi korokevalona. Koska säästä ei koskaan tiedä, olin varautunut myös sisäkuvaukseen ja varannut kuvaustaustankin mukaan. Hyödynsin myös taustaa ja kuvia otettiin luonnon taustalla sekä kuvaustaustalla.

Koirat olivat huomaavaisia ja varmistivat sen etteivät niiden omistajat vain vilustuisi ja ottivatkin mukavia pyrähdyksiä silloin tällöin että omistajakin sai vähän liikuntaa heitä jahdatessaan :) Koirat pysyivät kaiken kaikkiaan todella mukavasti paikallaan poseeraamassa.

MAAHAN! Ja kuvaajakin totteli :) Tässä vaiheessa salamat vielä pystyssä
- kohta ne kaatuivatkin jo kun varjot keksivät leikkiä purjeita.
Sen jälkeen ymmärsin laittaa jalustoihin painot :)

Se mikä ei ymmärtänyt olla paikallaan kuvatessa, oli salamavalot. Päivä oli kuten sanottua, todella helteinen. Ja vaikka tuntui ettei ole tuulenvirettäkään, niin jostain se tuuli alkoi sen verran puhaltelemaan että varjot keksivät kaikessa hiljaisuudessa ryhtyä purjeiksi. Eipä aikaakaan niin kumpikin salamajalusta oli pitkin pituuttaan maassa. Salamavalot saivat katu-uskottavuutta kylkiinsä tulleista naarmuista. Onneksi ne on tehty kestämään (eivätkä kaatuneet kenenkään päälle) ja kun sain ne takaisin ylös niin nyt laitoinkin reilusti painoa jalustaan että pysyisivät tästedes pystyssä. Toiset ne oppivat aina kantapään kautta. Arvaa mihin ryhmään minä kuulun? :)

Apuna minulla oli tässäkin koirakuvauksessa poikani Nicos. Sen lisäksi mukana oli tämä aiemmissakin kuvauksissa mukana ollut kuvauskohteen katseenvangitsija, joka sai nimekseen 'Raikuli'

Raikuli -possu oli oivana apuvälineenä
- vinkumassa sopivalla hetkellä

Tässä muutama valmis kuva

Koirapotretti 1

Koirapotretti 2

Ryhmäkuva

Koirapotretti 3

Koirapotretti 4

Spanieliliitolle 50v juhlanäyttelyn valokuvausta Mustialassa

Spanieliliiton 50v juhlanäyttely Tammelan Mustialassa

Vuorossa oli tällä kertaa Spanieliliiton 50v-juhlanäyttely, joka pidettiin 1.6.2014 Tammelan Mustialassa, Forssan lähettyvillä. Olin kuvannut jo useamman Spanieliliiton näyttelyn aiemminkin tilattuna valokuvaajana ja tiesin mitä odottaa ja miten valmistautua. Erona aiempiin oli se, että ne olivat olleet sisätapahtumia, kun tämä olisi ulkotapahtuma. Oli siis syytä toivoa hyvää säätä. Kuten jo aiemmin blogissani mainitsin niin näissä näyttelyissä on joka kerran oppinut jotain uutta minkä on voinut huomioida sitten seuraavalla kerralla,  joten mielenkiinto varmasti säilyy :)

Kuvaussetti - salamoita siirreltiin tarpeen mukaan

Näyttely alkoi virallisesti kymmeneltä, mutta menimme jo puoli yhdeksäksi että ehtisimme saada telttakatoksen pystytettyä, jonka olin hankkinut ja halusin  käyttöön siltä varalta että sataa tai paistaa :) eli jos sataa, niin se suojaa tarvikkeita, ja jos paistaa 'täydeltä terältä' niin meillä olisi varjoa. Ja kummassakin tapauksessa paikka jossa tarvittaessa myös kuvata. Telttakatoksen lisäksi olin tullut siihen tulokseen etten halua jäädä vain paikanpäältä etsittävien kuvaustaustojen varaan, vaan hankin (muutakin käyttöä tulisi olemaan) todella tukevat ulkokäyttöön soveltuvat telineet sekä 3mx7m kokoisen taustakankaan. Näin olisi kuvaustausta taattu ja siisti. Hyvä tausta paitsi parantaa kuvaa, koiran erottumista kuvassa, myöskin vähentää huomattavasti jälkityötä joka huonolla taustalla on kuvaamisen jälkeen edessä. Jälkityöllä tarkoitan häiritsevien asioiden häivyttämistä, näkyvien mainoslogojen suttaamista (tämä oli aiemmassa sisähallissa tuskallista, kun joka paikka oli täynnä urheiluhallin sponsoreiden mainoksia). Yritysten logoja kun ei saa ilman näiden yritysten lupaa julkaista, joten valokuvaajalle ne on useimmiten riesa joka teettä vain ylimääräistä työtä :)

Doukas Arts kuvaussetti ja myyntitiski :)
Tässä kävi monen monta ihmistä päivän aikana

Sää oli jonkin verran viileä, kuten koko kesäkuu tuli sitten myöhemmin olemaan. Mutta kuvatessa käy jotenkin niin korkeilla kierroksilla, että kun muut värisytteli paksuissa takeissaan niin minä käyskentelin kuvaamassa ensin pikkutakissa ja sitten pelkässä T-paidassa. Ihmiset ajattelivat luultavasti että 'hullu ulkomaalainen' kun ei osaa pukeutua :) Ja olivat ehkä puoliksi oikeassa :)

Mukana minulla oli jälleen kerran avustajana poikani Nicos, josta oli jälleen kerran paljon hyötyä. Milloin suoristaessa rypistynyttä taustakangasta, milloin huutelemassa koirille että koira katsoisi

Taustakangasta piti suoristella
aina muutaman koiran jälkeen

kuvatessa oikeaan suuntaan. Tämänkin asian kehitimme pidemmälle ostamalla läheisestä koiratarvikkeita myyvästä kojusta koiran vinkulelu-possun (itse asiassa kaksi, possu oli niin hauska että toisen otimme käyttöön ja toisen jätimme kotiin vietäväksi maskotiksi). Sitä vinguttamalla sai sitten myös koirien huomion käännettyä. Joskin kaikkein eniten koirien huomion vei omistajien herkut, joita oli taskuissa tai erillisissä pussukoissa. Moni kuva olikin sellainen jossa omistaja syötti käytännössä ylempänä pitämästään kädestä herkkua koiralle. Tästä seurauksena oli se että omistajan käsi oli kuvassa ja sen lisäksi koiran pään asento oli ylöspäin eli ei kovinkaan luonnollisesti. Pyysinkin sitten muutamia eri variaatioita koiran asettamisessa ja omistajan sijoittumisessa jotta saatiin sitten myöhemmin valittua parhaat, joista työstää valmiit versiot. 

Ja parhaat koirat palkittiin pokaalein

Otin taustaa vasten kuvat BestInShow(BIS) koirista, ja yleensäkin kaikista palkituista jotka halusivat tulla kuvatuksi. Ja viime kädessä kaikista halukkaista koiransa kanssa. Sen lisäksi kiertelin kehissä ja kehien ulkopuolella ottamassa kuvia. Clumberin spanieleista tykkään erityisesti ottaa kuvia siten että ne ei huomaa ja niitä ei ole aseteltu. Tällöin on mahdollisuus saada aika hauskoja kuvia koska minusta koko rotu on aika kieli poskella tapauksia - siis hauskassa mielessä. Alkaa aina hymyilyttää kun niitä katselee. Mutta useimmiten kävi niin että kun lähestyin kameran kanssa ja jos omistajat huomasi että lähestyin kameran kanssa niin he samantien alkoivat istuttamaan tai asettamaan niin 'edustukselliseen' kuvausasentoon. Niinpä ne hauskemmat kuvat tästä roduista jäivät vähän vähemmälle tällä kertaa. Joitain pentujen temmellyskuvia kuitenkin sain. 

Tätä ei muuten juuri näe aikuisten tekevän,
nuorissa siis tulevaisuus :)

Junioriesittäjän voittajan on helppo hymyillä :) 

Näyttelyn aikana oli myös junioriesittäjien kilpailu, jossa eri ikäisiä lapsia pakitaan omissa ryhmissään. Kylläpä oli moni lapsi puettu ja kammattu viimeisen päälle juoksemaan kehässä :) Mukavia kuvia tuli ja erityisesti voittajan kuvasta taustaa vasten, jossa palkintoihin kuuluva pehmonallekin oli mukana, pidin erityisesti. 

Päivä oli kohtuullisen pitkä , mutta johtuiko ulkoilmasta vai oliko jo kokemuksella osansa, se ei tuntunut yhtä pitkältä kuin aiemmat näyttelyt. Päivähän on jatkuvaa tarkkana olemista. Kuvatessaan huomion joutuu kiinnittämään paitsi siihen missä pitää olla milloinkin, myös moneen muuhunkin asiaan yhtäaikaa: kameran asetuksiin, rajaukseen, sommitteluun, valoon, mallin asentoon, häiritseviin tekijöihin kuvassa kuten rypyt taustakankaassa tai asioihin jotka ovat näkyvissä liian lähellä mallia, tarkennukseen, terävyysalueen syvyyteen. Tämän lisäksi koko päivä on tauotta jaloilla olemista ja etenkin kyykkyyn-ylös voimistelua :) Tauotta oleminen tarkoittaa usein myös sitä ettei ehdi/muista juoda ja syödä, joten väsymys iskee sitten loppupäivästä kovemmin jos ei muista näitä asioita tehdä.

Kuvaustausta oli ehdottoman hyvä juttu ja sitä tulen käyttämään jatkossakin. En ota kuvia sarjatulella 'onnistuneita sattumia' toivoen, vaan harkiten. Ja itse asiassa tällä kertaa ylitin vielä enemmän välttää ylimääräisiä kuvia, sillä jokainen kuva tuo lisätyötä. Siitä huolimatta kuvia tuli yli 800 päivän aikana. Se on uskomatonta kuinka paljon niitä kertyy. Kaikista ei kuitenkaan onneksi tarvitse työstää lopullista versiota. Käyn ensikarsinnan kuvista läpi ja merkkaan ne kuvat jotka ovat riittävän hyviä päästäkseen jatkoon. Tällä tavoin kuvia jää lopulta ehkä parisataa. Näistäkin sitten karsiutuu joitain pois sen perusteella että ne on liian samantapaisia jonkun toisen kuvan kanssa. Niistä sitten valitsen paremman. Karsimisen vaikeutena on olla tarpeeksi kriittinen ja osata reilulla kädellä jättää kuvia pois. Vaakakupin toisella puolella on kuitenkin sekin tieto, että joillekin ihmisille nämä kuvat ovat ainoat koko tapahtumasta, joten yritän saada jokaisesta koirasta tai ainakin esittäjästä (jotka erotan helpommin toisistaan) edes jonkun kuvan mukaan. Tavoitteellisesti kuitenkin ensisijaisesti tulee palkitut koirat ja sen jälkeen muut.

Ja väitetään että se on kamera joka lihottaa :)

Kuvien työstämisessä katson kuvan rajauksen kuntoon ja poistan häiritseviä tekijöitä. Tässä näyttelyssä oli moni tullut jo edellisenä iltana ja olivat yöpyneet teltoissa. Nämä teltat kehystivät kehiä, joten ei ollut mitään mahdollisuutta editoida niitä pois kuvista. Telttoja ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa maisemia kaunistaviksi :) Niinpä päädyin siihen ratkaisuun että valitsen kuvassa tärkeimmän asian jonka haluan tuoda esiin ja enemmänkin vain vähennän häiritsevien tekijöiden vaikutusta kuvassa. Joissain kuvissa se tarkoitti sitä että joku keltainen nokkakärry taustalla tai jokin punainen laukku kuvan reunalla sai vaihtaa taiteilijan vapaudella väriä vähän hillitymmäksi, jotta katse ei kiinnittyisi siihen kuvan varsinaisen kohteen sijasta.

Lopulta, usean päivän työstämisen jälkeen, kuvat olivat valmiita toimitettavaksi ja julkaistavaksi. 

Ja tässä koko kilpailun voittaja(t)

Työni koirakuvaajana näyttelyissä on tuonut minulle sittemmin sekä yksityisiä että kenneleitä asiakkaikseni. Se on ihan hauskaa puhaa, joskin matalalla tapahtuvaa :) Viime kädessä näen koirakuvauksen vain muotokuvaamisen yhtenä muotona. En oikeastaan näe eroa ihmisen ja koiran kuvaamisella tai edes tuotteen kuvaamisella. Erona se että koira ymmärtää malliohjausta ehkä vähemmän, ihminen vähän paremmin ja tuotteet ei ymmärrä mitään mitä niille yrittää sanoa :)

Asuntokuvausta Nummelassa

Nummelassa oli valmistumassa remontti 3h+k+s rivitalokohteessa. Olin lupautunut kuvaamaan kohteen kun se valmistuisi. Kohdetta oli myymässä välittäjä, jolle kuvat tulisivat. Tavoitteena saada laadukkaat kuvat, jotta niiden avulla lisättäisiin kiinnostusta ja saataisiin enemmän kävijöitä näyttöihin. Pakkasin kameran, jalustat ja salamat mukaan aamulla ja lähdin matkaan. Perillä Toni Pietilä, Inneres Oy:stä, joka oli kohteen remontoinut avasi minulle oven ja vastassa oli erittäin siistiin kuntoon uudistettu kohde. Vain 1 makuuhuone oli kalustettu, joten eipä ollut ongelmana liian suuri tavaramäärä tai sekainen koti :)

Keittiössä oli paljon spottivaloja ja yksi retrohenkinen lamppu, jonka halusin myös mukaan kuvaan

Asunnoissa WC:n kuvaus on monesti haastavaa sillä usein ne rakennetaan taloissa melko pieniksi. Otin kuvia useammasta kuvakulmasta mutta ehkä paras kulma löytyi hieman alhaalta päin riittävän laajalla kulmalla otettuna. Valaisin myös hämärämmiksi jääviä nurkkia, joka ei ollutkaan helpoimmasta päästä oleva asia, kun tila on pieni ja tilan sisälle tuotuna salamat ovat liian kirkkaita.

Ihan pelkillä saunan omilla ledivaloilla tämä ei onnistunut, vaan kuvatessa
tarvittiin myös yleisvalaistusta, jonka tuotiin salamoilla.

Niinpä täytyi käyttää erilaisia virityksiä, jotta sain valoa mutta peitettyä kirkkaammat valot ja heijastukset kuvasta. Kiiltävät kaakelipinnat ja lukuisat halogeenispotit WC-tilassa pitivät huolen siitä että silti niitä heijastuksia oli riittävästi :) Ja itsensä pitäminen pois peilikuvasta ja muista heijastavista pinnoista oli myös muistettava. WC-kaluste oli musta, joka oli erikoinen materiaali sillä siihen ei tuntunut valon määrä vaikuttavan. Sen osalta toimi enemmänkin metallin kuvaamisen lainalaisuudet, eli pelattiin heijastuksilla eikä valolla.

Asunnossa olleet valot laitoin kaikki surutta päälle. Kuvia työstäessä kuitenkin huomasin että kovasti on erilaista valoa asuntoon ostettu. Eri tyyppisiä polttimoita ja ihan kuin okainen olisi ostettu eri kaupasta :) Niin olivat erivärisiä valoja kaikki. Tämä teettääkin haasteita editointivaiheessa jos saman huoneen eri valot ovat kovin erivärisiä, kuten olohuoneen halogeenit punertavaa ja keltaista. Kaikki valojen värireunat kuvassa ja erivärisyys aiheuttaa sen että työstettävää on enemmän ja käytännössä joutuu tekemään kompromisseja. Ihan kaikkia värivirheitä ei pysty korjaamaan jota lamput ovat aiheuttaneet - vaikka salama onkin niitä tasannut. Viime kädessä asunnon valojen päällä pitäminen on kuitenkin hyvä juttu, joten sillä mennään. Tulipa vain mieleeni että pitäisikö ostaa kasa lamppuja ja polttimoita että saisi tasalaatuisen valon tulevissa kuvauksissa :) Ehkä osin kyllä, mutta en nyt ihan lamppukauppiaan valikoimaa halua kantaa mukanani :)

Jokainen huone oli oma projektinsa ja vei oman aikansa. Optimaaliset kuvauskulmat joutui hakemaan ja sen jälkeen asettelemaan vielä valot niin että valaistus huoneessa oli sopiva, mutta myös siten ettei ovesta näkyvä huoneiston muu osa näyttäisi myöskään pimeältä. Myös ikkunan näkymä oli otettava huomioon - ja tietysti taas heijastavat pinnat. Itsenä huomasi olevan useimmiten pakittaneensa aivan seinään tai nurkkaan kiinni ja salamoiden asettelu niin että ne valaisee sopivasti muttei näy kuvassa muodostui melkeinpä suurimmaksi taiteenlajiksi :)

Kuvat tuli otettua sisältä ja sen jälkeen vielä kuvat ulkoa niin edestä, sivulta kuin takaa. Ja tietysti sielläkin muutamasta kuvakulmasta. Tavarat takaisin autoon ja editoimaan kuvat valmiiksi.

Editointi onkin se aikaavievin ja työläin osuus. Jokaista kameran napin painallusta vastaa keskimäärin helposti noin 10-20 minuutin työ, joten on syytä ottaa mahdollisimman hyviä ja valmiita kuvia jo paikanpäällä - ja mahdollisimman vähän :) Sarjatuli 'varmuuden vuoksi' ja 'josko joku näistä osuisi oikeaan' aiheuttaa vain harmaita hiuksia (lisää) jälkityönä. Niinpä imuriakin tarvittiin ottamaan eteisestä hiekanjyvät pois sillä laskin sen imuroinnin kuvauspaikalla vievän huomattavasti vähemmän kuin niiden kivien siivoaminen photoshopissa :)

Työstin kuvat ja toimitin ne tilaajalle. Palaute oli positiivista ja referenssilupakin tuli. Itse pidin avaruuden ja sopivan valoisuuden ja tunnelman yhdistelmän tunnusta kuvissa sekä hauskoista sommitelmista joita muutamaan kuvaan onnistuin saamaan. Siinä onkin se raja, jonka kanssa joutuu olemaan tarkkana, eli asunnon myyntikuva ei ole tarkoitus olla taidekuva eikä sisustuslehtikuva. Käyttökohde tässä on erilainen ja se täytyy muistaa kuvatessa, vaikka mieli tekisikin välillä heittäytyä tekemään erikoisempia juttuja :)

Näyttääkö yrityksesi suomalaiselta yritykseltä kuvien perusteella?

Kuva voi olla vaikka palvelun lopputuotteesta

Jos yrityksesi on suomalainen, toimii Suomessa niin kuvienkin pitäisi tukea tätä viestiä. Suuri osa näkemistäni yritysten käyttämistä kuvista on kansainvälisistä kuvapankeista ostettuja kuvia. Näiden käyttöön lankeavat varsinkin monet mainostoimistot ja samoin osa markkinoinnin ammattilaisista myös suuremmissa yrityksissä. Kuvista saa sen käsityksen että yritys toimii Yhdysvalloissa tai Aasiassa ja yrityksen henkilöstö on varsin kansainvälistä. Toki jotkut yritykset toimivatkin ja niille kansainvälisyyden korostaminen voi olla tärkeää. Joskin erottautuminen silloinkin on kyseenalaista jos ollaan liikkeellä samannäköisillä kuvilla kuin muut kansainväliset yritykset. Jos markkinasi sen sijaan on Suomi tai jos yrityksesi kilpailuvaltti on kotimaisuus ja suomalaisuus niin on aika kiinnittää huomiota kuvien käyttöön. Kuvat ovat viestinnässä se johon katse ensimmäisenä kiinnittyy. Vaikka viestistäsi ei lukisi vielä riviäkään, on mielikuva jo jollain tasolla luotu kun on nähty logo ja kuvat. Ja vaikka kuvissa ei olisi maisemia eikä henkilöitä niin yksilöllisiä ne eivät kuitenkaan ole. Pahimmassa skenaariossa sama kuva voi olla myös kilpailijasi esitteessä. Tämän vuoksi yleisten kuvapankkien käyttäminen ei ole yleensä järkevää.

Tämä ei tarkoita sitä että kuvat pitäisi ottaa itse, vaikka sekin olisi ainakin omaperäisempi vaihtoehto. Siitä miksi kuvia ei kuitenkaan kannata ottaa itse (jos ammattisi ei ole valokuvaaja), olen kirjoittanut aiemmin blogissani ja voit lukea siitä täältä . 

Yrityksen kannattaa panostaa siihen että viestintä näyttää siltä miltä yrityskin näyttää. Kuvan tulisi tällöin olla yksilöllinen ja räätälöity. Vain silloin kuva antaa asiakkaalle totuudenmukaisemman ja muista erottuvan kuvan. Ja kun yrityksen kuvat sekä webissä että printtiaineistossa tehdään ammattitaidolla ja huolellisesti, nostaa se yrityksen profiilia vastaavasti ammattimaisemmaksi. 

Kannattaakin hyödyntää ammattivalokuvaajan palveluita ja rakentaa yrityksellesi kuvasto jota käyttämällä erotut positiivisesti ja kotimaisesti markkinoilla.

Kirjahanke Suomen ortodoksisista tsasounoista etenee kuvausvaiheeseen

Doukas Arts hanke, jossa kuvataan kaikki Suomen ortodoksiset tsasounat kirjaksi, on edennyt kuvausvaiheeseen. Hankkeen etenemistä voi seurata osoitteessa

http://blogi.suomenortodoksisettsasounat.fi/

Kirjahankkeen tukemisesta lisätietoa täällä:

Valkeakosken tsasouna

Suolahden tsasouna, vähän haastavampi kuvauspaikka