Milloin valokuvasta tulee taidetta?

 

Tämä jääkiteiden muodostelma on jo itsessään kuin 'abstraktia taidetta'.
Canon F-1, 50mm, Ilford HP5+, DD-X 

Aloin miettimään, että mikä lasketaan taiteeksi kuvauksessa nykyään ja tässä maailmassa (vs mennyt aika). Jos miettii niin minulle sen määritys tulee ehkä siitä, mikä on ollut motiivina ja alkuperäisenä tarpeena ja syynä ottaa kuva. Esim. jos kuvaa dokumentaarista kuvaa, tavoitteena tallentaa vaikka uutisia varten joku tilanne tai tapahtuma, kuvaa tuotekuvaa kaupalliseen mainokseen, kuvaa matkoistaan itselleen muistoja tai kun kuvaa itselleen läheisiä, eli tallentaa heistä muistoja itselleen ja omalle jälkipolvelle. Näillä kuvilla lähtökohtiasesti on merkitystä vain 'tilaajalle' ja niiden motiivi ei yleensä ole ollut niinkään taiteellinen, kuin jokin arkisempi tavoite. Tottakai näistä jokainen voi parhaimmillaan ja tähtien ollessa sopivassa asennossa muuttua mestariteokseksi, vaikka vahingossa. Kaikki kuuluisat kuvat eivät ole välttämättä aina kuvina parhaita mahdollisia, vaan niitä on voinut nostaa jälkikäteen juurikin kuvassa olevan kontekstin merkityksen muuttuminen tai kasvu.  Raja on tottakai häilyvä ja lähinnä filosofinen, ja itse asiassa liikkuu aikaa myöten. 

Taide menneinä vuosisatoina palveli erilaista tarvetta, kuin mitä sillä nykyisin tarkoitetaan. Meillehän museoidenkin seinillä taidetta on maalaukset, joissa itse asiassa varakkaampi tilaaja on teettänyt itsestään tai puolisostaan muotokuvan, joka oli silloin ainoa tapa ottaa 'räpsy' kanssaihmisestä. Ja toisaalta osoitti varallisuutta ja kuulumista tietyyn luokkaan. Toisaalta, kun muotokuva tehdään mestarillisesti, niin tilaustyö muuttuu vähintään aikaa myöten taideteokseksi jälkipolvien silmissä, mitä se ei ehkä siihen aikaan ollut samassa mielessä kuin nyt.

Mutta periaatteessa kun yksinkertaistaa, niin jos ei tee kuvaa (kaupallisena tai teetettynä) tilaustyönä tai kuvaa tallentaakseen muistoa (tai muuta tieteellisempää tai henkilökohtaisempaa tallentamista) niin eikö sitten tämän ulkopuollelle jäävät ole yleensäottaen taidetta? Silloin kun lähtökohta on ollut itsensä ilmaisu ja rehellinen tarve yrittää ilmaista jotain enemmän, jossa se itse tekeminen ja prosessi tuo teokseen jotain sellaista, jossa tekijöiden summa on enemmän kuin pelkkä kuva itsessään. 

Taide myös useimmiten pyrkii peilaamaan ympäröivää maailmaa (tai tekijän sisäistä maailmaa) subjektiivisesti ja subjektiivisin keinoin. Taiteilijat usein myös unelmoivat ja pyrkivät kuvaamaan maailmaa tulevaisuudessa, jonka sitten insinöörit ja teknokraatit toteuttavat ja osin pilaavat omalla tavallaan, joka jälleen synnyttää tarpeen (usein jonkinlaisen pahan olon tai tyytymättömyyden kautta) taiteilijoille unelmoida paremmasta. Se on ollut aina taiteiljoiden toinen tehtävä, tuon ympäröivän maailman peilaamisen rinnalla. Mutta taiteen määritelmä on kulttuuri- ja aikasidonnainen. Eli siinä mielessä liikkuva maali. Ja kynnys taiteeseen on sinänsä matala, että sen määritelmäkin on laaja.

Jos en siis kuvaa jonkun toisen tilauksesta ja motiivista, en kuvaa tallentaakseni tapahtumaa, tilannetta tai itselle merkityksellilstä henkilöä tallentaakseni heidät muistoina, niin onko tämän ulkopuolelle jäävät asiat sitten lähtökohtaisesti taidetta (ottamatta kantaa onko se hyvää vai vähemmän hyvää)? Eli jos kuvaan tulkitakseni ja peilatakseni itseäni tai maailmaa, niin onko kysymys tällöin taiteesta, vai milloin tai millä ehdoin valokuva muuttuu taiteeksi? Siinä onkin kysymys, johon ei taida helppoa vastausta olla ja joka on aina jokseenkin subjektiivinen näkemys.

J. Lane kuivalevy lasinegatiivi

J.Lanen valmistama kuivalaatta eli lasinegatiivi emulsiolla

Ostin viime kesänä 'J.Lane Dry plate' 4x5" lasinegat, joissa valmis emulsio pinnassa. Eli valmista kuvattavaksi. Herkkyydeksi valitsin ASA2 (toinen vaihtoehto olisi ollut ASA25). Minua kiinnosti testata näitä ASA2 versioita ensin, koska ne antaa periaatteessa samat tulokset kuin 1870 ja 1880 on ollut. ASA25 on sitten 1890 teknologiaa (nämä tiedot J.Lanen sivulta https://www.pictoriographica.com). Kesti kuitenkin tähän asti, että sain aikaiseksi ottaa kuvia niille. Nuo lasinegat ovat paksumpia kuin tavis filmit, joten ne tarvitsevat omanlaisensa pidikkeet, joihin lasinegat mahtuu ja pysyy. J.Lanen firma toimittaa myös niitä. Joskin jenkeistä en noita lähtenyt tilaamaan vaan ostin nämä Saksalaiselta jälleenmyyjältä. Negapaketissa on 10 lasinegaa ja ne tuli erittäin hyvin pakattuna.

Lasinegoilla tarvitaan omat filminpidikkeet

Tänään satoi lunta ja lähdin ottamaan testikuvia ja otin yhden pidikkeen, jossa siis molemmin puolin lasinegat. Kamerana Sinar Norma ja siinä  Sinaron W 75mm 4.5 linssi. Tuuli kohtuullisen kovaa ja musta kamerahuppu liehui vähän liikaakin tuulessa ja oli vaikea päästä sinne sisälle katsomaan pimeässä tähyslasia. Sitten luupilla tarkastamaan tarkennus. Ja sen jälkeen valotuksen arviointi.

Filmi on ASA2 ja minulla 'parempi' valotusmittari menee vain ASA3:een asti. Kännykästä löytyi kuitenkin pinhole Assist, jossa ASA2:n pystyi valitsemaan ja asettamaan halutun aukon ja sitten saattoi mitata aikaa, jonka sovellus ehdotti. Sain ajaksi 2 sekuntia. Sitten testasin siellä kylmässä, että onko Sinaronin 2sek vielä oikeasti 2sek, ja se kuulosti olevan liian nopea. Niinpä päätin että kuvaan sen bulbilla ja lasken sekunnit. Kun tarkennus oli tehty, aukko palautettu tähysasennosta haluttuun aukkoon niin oli aika ottaa pimeäsuoja filmipidikkeestä pois. Olin jotenkin niin ajatuksissani yrittäen huomioida miljoonaa asiaa yhtä aikaa ja vedin väärän suojan pois ja tulimpa valottaneeksi yhden lasinegan ihan turhaan. Uusi yritys ja nyt huolellinen tarkastelu, että eihän suljin ole 'esikatselutilassa' eli auki ja onhan aika ja aukko nyt oikein. Sen jälkeen filmipidikkeen valosuoja pois ja kuvaa ottamaan.

Mutta koska kädet loppui kesken niin asensin puhelimeen metronomin ja kuuntelin kliksuja ja laskin niiden perusteella 2 sek. No siitä tuli sitten lähempänä 3 sek, koska olin onnistunut lukitsemaan lankalaukaisimen ja tuli kiire saada se vapautetuksi.

Sitten kamera kantoon ja kotiin kehittämään filmi. Ohje tarjoaa  muutamia vaihtoehtoja kehitteeksi, kuten HC-110, D76, Microdol-X tai DK-50. Ohje erityisesti mainitsi että Rodinal ei ole näyttänyt olevan kovin toimiva näille filmeille. Minulla oli Ilfodrin DD-X valmiina, joten ajattelin että kokeilen sillä.

Lasinega, jossa emulsio

Näiden negojen käsittely onnistuu punaisessa valossa, samoin kuin kehittäminen. Joten luotin siihen, että näen kyllä kun kehitys alkaa olla riittävä. Otin HC-110:lle määritellyn 5min ajan lähtökohdaksi ja ajattelin että seurailen sitten miltä näyttää. 4min kohdalla kuva näytti jo valmiilta, mutta ajattelin että annetaan olla vielä vähän, että varmasti tulisi myös varjokohtiin yksityiskohtia.

Minulla tuo 'pimiö' ei ole ergonominan, vaan käytännössä se on kylpyhuoneen lattia, jossa vieläpä lattialämmitys, joka ei ole hyvä kun yrittää pitää lämpötilan 20 asteessa. Yksi punainen lamppu, joka oli siinä lattialla altaiden vasemmalla puolella. Se aiheutti sen, että näin kohtalaisesti kuvan sen ollessa kehityksessä, mutta muut altaat oli sitten melko pimeitä. Eipä edes kehitysaltaassa riittänyt valoa niin paljon, että yksityiskohdat olisi nähnyt, joten välillä nostelin punaista lamppua lähemmäs.

Kaikki altaat käytyäni läpi laitoin negan vesialtaaseen, jossa nurkkaan laskin uutta vettä, niin että vesi vaihtuisi. Mutta varoin ettei vesinoro pääse edes lähelle negaa, jottei emulsio vahingoittuisi tai jopa irtoisi. Nyt saattoi sytyttää normaalivalon ja katsoa miltä näyttää.

Kuva siellä oli. Hieman oli jotain kehityksen aikana tulleita omituisuuksia reunoissa. Luulen että minun täytyy näille lasinegoille ja paperikehityksille hommata altaat, joissa ei ole uria. Epäilen niiden aiheuttavan noita kummallisia jälkiä reunoissa.

Lasinegatiivi kehitettynä

Lasinega kuivumaan ja olisi pitänyt laittaa kulmalleen. Reunaan oli kuivuessa jäänyt viimeinen 'vesireuna' lasin alareunaan, joka jollain tavalla vaikutti emulsioon ja jätti siihen jäljen. 

Kehitetty lasinega kehitysvaiheessa mukaan tullenine
pölyineen ja muiden 'virheineen'

Kuvasin negan digillä valopöydältä, käänsin kuvan Negative Labsissä ja rajasin reunoista noita pahimpia kehittämisen jälkiä. Niitä omituisia jälkiä on myös kuvan taivaassa, ihan kuin moire-ilmiö, mutta niitä ei siitä saa pois. Vaikka agitoin puolen minuutin välein niin tuollaiset jäljet siihen sain. Joko kehitys tai kuivuminen aiheutti epätoivottuja raitoja ja jälkiä. Pahimpia pilkkuja ja pölyjä poistin lightroomissa.

Digikameralla 'skannattu' lasinegan kuva. Taivaalla 'moire-ilmiö',
joka johtunee kehityyaineen yllätyksellisestä vaikutuksesta emulsioon

Lasinegoissa on omaa viehätystään. Ne on itsessään jo hienoja ja niistä voi sitten vedostaakin, jos sopiva pidike ja suurennuskone löytyy. Nyt vain 'skannasin' kuvan. Täytyy noille lasinegoille vielä keksiä joku hyvä tapa säilyttää niitä.