Suvun kuvaushetki

Suku on harvoin paikalla yhtä aikaa, paitsi häissä ja hautajaisissa. Nyt oli kuitenkin toisin. Suku oli koolla kuvauksia varten. Tarkoitus oli ottaa kuvat kolmesta sukupolvesta. Päivä oli aurinkoinen, kuvauksellisesti ehkä liiankin. Liika aurinko aiheuttaa helposti laikukkaita kasvoja, joissa osa kasvoista on häikäisevän valkoisia ja osa on varjossa, mikäli auringon valo siivilöityy vaikka liian harvan lehvästön läpi. Tai sitten suorassa auringonpaisteessa muodostuu voimakkaita varjoja, jotka auringon tullessa ylhäältäpäin aiheuttavat helposti 'pandasilmät' kun silmäkulmat luovat varjon silmäkuoppaan. Niinpä etsin pihalta puun varjokohdan ja siitä muodostui luontainen paikka ottaa kuvat. Taustaksi kauempana oleva puiden lehvästöä joka sumentuisi jonkin verran etäisyyden ansiosta.

Potretti isovanhemmista

Koska päivä oli ollut alusta sateinen ja tummia pilviä oli vieläkin taivaalla, olin varautunut kaikkeen. Myös sisäkuvaamiseen. Mutta sään ollessa riittävän hyvä, kuvasimme mielummin ulkona. Minulla oli kuitenkin mukana kannettavat studiosalamat jalustoilla, joilla olisi voinut tasoittaa varjoja. Mutta tulin siihen tulokseen että varjot eivät olleet liian pahoja ja että kuvauskohteita/-kombinaatioita ollessa sen verran monta, menisi aikaa liikaa salamoiden kanssa säätämiseen. Päätin tehdä kuvauksen malleille helpommaksi ja koko rupeaman nopeammaksi ja jättää salamat pois. Huomasin kuitenkin että ihan kaikki eivät olleet mielellään kuvauksessa kauempaa kuin oli pakko. Ja se onkin aika yleistä. Harva on ammatiltaan valokuvamalli tai muuten mielellään seisoisi kuvattavana kameran edessä.

Kolme sukupolvea (ja koira) valokuvattuna

Tämä oli enemmän potrettityyppinen kuvauskeikka. En halunnut seisottaa ihmisiä liian kauan odottamassa omaa vuoroaan, joten päätin että nyt mennään näin. Pääasia että saadaan kuvat  joista kukin voi katsoa minkälainen kukin tuohon aikaan oli. Nyt ei ollut mahdollista lähteä osan porukkaa kanssa kävelemään ja viemään heitä läheisille pelloille kuvattavaksi, kuvata liikkeessä jne. Se onnistuu kun kuvattavia on vähemmän ja kuvataan enemmänkin vain yhtä perhettä ja perhedynamiikkaa. Suvun kuvaaminen on hieman toinen juttu.

Vellokset kuvattuna

Lapsissa näkyy herkästi hyvin erilaisia luonteita ja se tekee kuvaamisesta hauskaa. Tämä on vakavimmasta päästä. Välillä hypättiin (pyytämättä) ilmaan kun kuvasin ja työnnettiin toista pois kuvasta. Oltiin selät vastakkain kuin agenttileffassa. 

Vnahemmat kuvattuna

Myös vanhemmista otettiin kuva, tämä kuitenkin lehvästön alla ja nuo aiemmin mainitsemani lehvästön valot ja varjot tekevät laikukkuutta. Se ei kuitenkaan minua liiaksi haittaa tässä koska se antaa viitteen kesästä ja auringosta. Pehmensin (vaalensin) hieman paidassa näkyviä varjoja jotta ne eivät vie liiaksi huomiota.

Kuvia tuli muutaman kymmentä ja ne olivat värikuvia. Tein näistä kuvista mustavalkokuvat, sillä näissä on jotain ajatonta. Vaikka en tee paljoakaan varsinaista korjailua, niin teen kuviin viimeistelyä aina tavalla tai toisella. Kuvien editointiin käytin n. 25min per kuva, joten aikaa jälkityöstämiseen menee aina yllättävän paljon. Oli hienoa kuvata tietäen että kuvat tulisivat olemaan joskus tärkeitä - tärkeämpiä kuin ne vielä ovat. Kuvat toimitin ammattikoossa laadukkaasti paperille tulostettuna. Se on ainoa tapa jolla toimitan kuvani paperilla. Lisäksi pakettiin tuli mobiilialbumi, eli albumi joka toimii sovelluksena puhelimessa ja jota on helppo jakaa muille sukulaisille.