Focal length mitataan siten että otetaan linssi irrallisena. Haetaan tila, jossa on ikkuna seläntakana ja vaalea seinä edessä. Sen jälkeen osoitetaan linssiä seinää kohden (linssin etupää kohti seinää) ja annetaan ikkunasta tulevan valon kulkea linssin takaosan läpi eteen kohti vaaleaa seinää. Seinälle muodustuu yleensä ensin himmeähkö kuva (tai ei mitään, jos ollaan liian kaukana seinästä), joka sitten tarkentuu kun menemme lähemmäs seinää, tai tarvittaessa loittonemme seinästä hieman. Kun seinään heijastuva kuva on mahdollisimman tarkka, niin voidaan alkaa mittaamaan. Mittaus tehdään seinästä (focal plane) siihen pisteeseen linssiä, jossa valonsäteet ovat yhtenä pisteenä kimpussa. Tässä linssissä päättelin sen olevan waterhouse stopin kohdalla, eli käytännössä puolessa välissä tätä linssiä. Kaikissa linsseissä se ei aina ole puolivälissä, koska linssien määrä ja muoto vaikuttaa tuon pisteen sijaintiin. Jos linssissä on sulkija, niin se piste on yleensä juurikin tuon sulkijan kohdalla.
maanantai 18. maaliskuuta 2024
Linssin polttovälin mittaaminen ja aukon arvon laskeminen tuntemattomasta linssistä
Focal length mitataan siten että otetaan linssi irrallisena. Haetaan tila, jossa on ikkuna seläntakana ja vaalea seinä edessä. Sen jälkeen osoitetaan linssiä seinää kohden (linssin etupää kohti seinää) ja annetaan ikkunasta tulevan valon kulkea linssin takaosan läpi eteen kohti vaaleaa seinää. Seinälle muodustuu yleensä ensin himmeähkö kuva (tai ei mitään, jos ollaan liian kaukana seinästä), joka sitten tarkentuu kun menemme lähemmäs seinää, tai tarvittaessa loittonemme seinästä hieman. Kun seinään heijastuva kuva on mahdollisimman tarkka, niin voidaan alkaa mittaamaan. Mittaus tehdään seinästä (focal plane) siihen pisteeseen linssiä, jossa valonsäteet ovat yhtenä pisteenä kimpussa. Tässä linssissä päättelin sen olevan waterhouse stopin kohdalla, eli käytännössä puolessa välissä tätä linssiä. Kaikissa linsseissä se ei aina ole puolivälissä, koska linssien määrä ja muoto vaikuttaa tuon pisteen sijaintiin. Jos linssissä on sulkija, niin se piste on yleensä juurikin tuon sulkijan kohdalla.
perjantai 15. maaliskuuta 2024
Röntgenfilmi kuvausmediaksi 18x24cm laakafilmikameralle
Mammografia-filmejä 18x24cm kokoisina käytettäväksi mustavalko-valokuvauksessa. Fujifilm UM-MA ja AGFA HDR-C PLUS |
Jos digimaailmassa halutaan parempaa resoluutiota ja isompaa kuvaa, niin kasvatetaan kennokokoa. Siirrytään kinokoon järkkäreistä keskikoon järkkäreihin. Näissä paitsi resoluutio, myös se tapa, jolla kuva ja sen eri värit tallentuvat, mahdollistavat usein tarkemman ja hienovaraisemmen eri värisävyjen tallentumisen. Tämän myötä hinta toki nousee laitteille huomattavasti ja keskikoon kameroiden hinnalla saa yleensä jo jonkinlaisen henkilöauton uutena ostettua. Itse kuvaamisen määrä ei vastaavasti digillä aiheuta muita kustannuksia kuin ajankäyttöä niiden jälkikäsittelyssä.
Jos unohdetaan nyt kinokoon Leica-hypetys kinokoossa ja niiden pilvienkin yläpuolelle kohonneet hinnat, niin filmikuvauksessakin kustannukset nousevat sitä mukaa, kun kamera- ja filmikoot kasvavat. Siirryin kinokoosta hyvin nopeasti keskikoon kameroihin, juurikin siksi että isomassa formaatissa eri sävyt ja hienojakoiset kontrastierot tulevat paremmin esiin. Erityisesti tällä on merkitystä kuvaa suurennettaessa (tai kuvan osaa suurennettaessa, eli rajattaessa kuvasta vain osa-alue). Se mitä suurempi formaatti usein myös automaattisesti tuo, on hitaampi kuvaaminen, pienemmän kuvamäärän per filmi ja tiettyä harkintaa ja hitautta tekemiseen, joka on digikuvauksen 'räpsimisen' sijasta tervetullutta. Kun yksi laukaus maksaa eurosta isoformaatin kahdeksaankin euroon, niin sitä kummasti tulee harkittua enemmän mitä kuvaa ja milloin kameran laukaisee. Se ei välttämättä ollenkaan huononna kuvien laatua, vaan pikemminkin päinvastoin. Perussääntöhän yleensäkin kuvauksessa on, että se mistä kohtaa ensimmäisenä tulisi mieleen ottaa kuva, ei välttämättä ole se paras paikka. Eli muutenkin se harkitsevaisuus ja tarkastelu eri näkökulmista on paikallaan, ja filmikuvaus vain vahvistaa sitä.
Haasteena kuitenkin on filmien hinta, joka on viimeisenä vuosikymmenenä kohonnut huomattavasti, samalla kun filmien saatavuus (etenkin värifilmeissä) on huonontunut merkittävästi. Ja kun mennään sitten isompiin kuvaformaatteihin, eli laakafilmeihin (4x5" tai 10x18" tai 18x24cm) niin hinnat on laadukkaammilla filmeillä helposti 1-2 eurosta ylöspäin 'per laukaus'. Siksi lähdinkin tutkimaan röntgenfilmiä vaihtoehtona mustavalkokuvauksen filmiksi. Se tuo muutamankin tervetulleen asian kuvaamiseen. Se on noin puolet edullisempaa ja toisekseen sitä pystyy käsittelemään punaisessa valossa. Toisin kuin pankromaattiset filmit (siis normaalit meidän silmien vastaanottaman värispektrin filmit), joiden käsittely ja kehittäminen täytyy tehdä täysin pimeässä. Työskentely röntgenfilmien kanssa on siis huomattavasti tässä mielessä helpompaa. Se mikä siitä tekee sitten haastavamman on se, että näille filmeille ei automaattisesti ole tarkkoja ohjeita niiden käyttäytymiseen, valotuksiin, kehitysaikohin ja niiden käyttäytymiseen eri kehitysaineiden kanssa. Paljon jää kokeilujen ja kokemuksen varaan. Foorumeilta voi joskus löytää jotain viitteitä tai vinkkejä, mutta ei välttämättä kovin tarkkoja.
Röntgenkuvien löytäminen ei ollut ihan helppoa. Suomessa niitä ei monikaan myy ja ne on käytännössä yrityksille myytäviä tuotteita, jolloin yksityishenkilönä ostaminen ei välttämättä onnistu. Saksasta löytyi, mutta heidän kanssaan tilaus web-kaupasta ei noin vain onnistu, vaan jouduin laittamaan erillisen sähköpostin ja maksamaan lähetyksen ennakkoon. Tämän jälkeen lähettivät filmit postilla ja kaikki meni sen osalta hyvin. Mutta hieman vaivalloisempaa se oli. Molemmat filmit tuli yksipuolisena röntgenfilminä. Oli tarkoitus että toinen on yksipuoleinen ja toinen kaksipuoleinen, mutta toimitusvirheenä sain molemmat yksipuolisena. Kaksipuoleinen olisi ollut huomattavasti edullisempaa, joskin negatiivisena asiana kaksipuolisessa on se, että kehitettäessä (ja muutenkin) taustapuolen emulsio helposti naarmuuntuu.
18x24cm filmikoko verrattuna 4x5" filmikokoon, jota tuossa on kaksikin kappaletta 18x24cm filmin päällä. |
10kpl Linhofin 9x12cm kasettia, jotka tilasin ebaystä |
Fujifilm UM-MA, Emulsiopuoli itseensäpäin, jolloin yläreunan kolo oikealla puolella. Eli tämä on emulsiopuoli, joka tulee valottaa |
Tähyslasissa kuva on laakafilmikamerassa ylösalaisin Etualalla päällekkäin kaksi puista kameran filmikasettia ladattuna valmiiksi röntgenfilmillä. |
Messinkilinssiin sopi Sinarin linssisuoja, jonka poistamalla ja takaisin laittamalla käsin, simuloin suljinta. |
Outo tumma alue alkoi näkyä filmin keskellä kehityksen edetessä |
Outo liikkuva kupla kertoi siitä, että nestettä oli filmin ja jonkinlaisen kalvon välissä |
Alla ollut kehittymätön filmi, johon kehitysaine ei ollut päässyt filmien ollessa päällekkäin |
Päällimmäinen filmi olikin kehittynyt ihan hyvin ja mitään läiskää ei ollutkaan |
Valmis filmi stopin ja kiinnityksen (fix) jälkeen |
Kuva digitoituna ja käännettynä positiivifilmiksi |
tiistai 5. maaliskuuta 2024
Alfred Brückner 18x24cm historiallinen laakafilmikamera 100 vuoden takaa
Alfred Brücknerin valmistama kamera noin 100 vuoden takaa, joka on ollut 1900-luvun alkupuolella Helsingissä Fotorexissä käytössä. |
Tuli mahdollisuus ostaa 'museotason' kamera, joka on 18x24cm laakafilmille kuvaava kamera. Kameralla on pitkä historia Helsingissä, jossa se on ollut käytössä valokuvaamo Fotorexissä jo 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla Kaisaniemenkadulla.
Kameran valmistaja on ollut Saksalainen Alfred Brückner |
Varsinaisen kameraosan saa jalustasta irti, mutta siihen ei suoraan ole sovitinta kamerajalustoihin, vaan siihen tulisi rakentaa sovitin itse, jos sitä haluaisi liikutella ilman tuota suurta ja raskasta jalustaa.
Kuten näissä kameroissa yleensä, kuva muodostuu tähyslasille ylösalaisin, koska kamerassa ei ole kuvaa kääntävää peiliä |
Voightländerin messinkilinssi, jolla ikää noin 150 vuotta. Putken keskellä näkyy ohut aukko, josta aukon pienennyslevy sujautetaan linssin sisään |
Mammografia filmit valokuvauksessa |
Emulsiopuoli ja yläreunan oikeassa reunassa kolo, jonka tunnistaa myös sormenpäillä punavalossa |
Toisella puolella emulsio puuttuu ja pinta on sileä ja kirkas. ja yläreunan kolo nyt vasemmalla puolella. |
Tähyslasissa näkyy kohde ylösalaisin. Tähyslasista näkyvä kuva tarkennetaan säätämällä kamerasta linssin ja tähyslasin välistä etäisyyttä |
Vanhaan messinkinlinssiin kävi Sinarin linssisuoja pimennyskorkiksi |
'Rulokaappiseinämä' vedetty ylhäältä alareunaan asti, jolloin filmi kameran sisällä on paljastunut |
Vasemmalla lasinegatiivin 4x5" ja oikealla röntgenfilmin 18x24cm pinnakkaisvedokset |