Spanielien pääerikoisnäyttelyn kuvauskokemuksia Hyvinkäältä

Spanieliliiton puheenjohtaja oli minuun yhteydessä tässä aiemmin syksyllä ja kysyi josko olisin halukas kuvaamaan myös tulevan päänäyttelyn Hyvinkäällä. Olin kuvannut edellisen spanielinäyttelyn Nurmijärvellä. Nopea vilkaisu kalenteriin ja sopihan se. Näyttelyaamuna pakkasin edellisenä iltana pakatut kuvausvälineet autoon. Tällä kertaa en ottaisi koko liikkuvaa kalustoa mukaan vaan yrittäisin selvitä vähän kevyemmällä varustuksella. Mukaan kameran runko, pari linssiä ja laitoinpa ihan äärimmäiseen hätään yhden käsisalaman mukaan. Linssit olivat kumpainenkin mukaan otetuista melkoisen valovoimaisia, joten en uskonut tarvitsevani salamaa.

Saavuin hyvissä ajoin perille ja selvitin mikä olisi kuvauspaikka palkituille koirille. Paikka löytyikin järjestäjän palkintopöydän vierestä. Jälleen kerran huomasin että nämä sisähallit ovat ongelmallisia, ei vain valojen suhteen vaan siksi että niissä ei ollut oikein missään kohtaan minkäänlaista tasaista taustaa, vaan joka paikassa oli jos jonkinlaista punaista laatikkoa kiertämässä seinustoja. Lisäksi näytti siltä että annettu kuvauspaikka oli todellakin ainoa, jossa oli tilaa, mutta juuri siinä kohtaa sattui olemaan myös hallin sammuneet lamput, joihin valoa ei saanut (olisi tarvittu nosturi ja polttimoiden vaihto). Eli kuvauspaikka oli hämärä, vielä hämärämpi kuin halli, jossa yleisvalokaan ei ollut järin kirkas. Joutuisin ilmeisesti sittenkin turvautumaan salamavaloon, sattuipa tuuri että nappasin sen viime hetkillä mukaan. Hyvä oli se että palkitut koirat ohjattiin luokseni kuvattavaksi eikä tarvinnut yrittää olla useammassa kehässä yhtä aikaa kuvaamassa, joka ei olisi onnistunutkaan. Luovuutta tarvittiin taustan tasaamiseksi, ja pari valkoista kertakäyttöpöytäliinaa saivat toimia kuvaustaustana. Ja muutaman ensimmäisen koiran jälkeen alkoi kuvausjärjestely toimia. Olosuhteisiin nähden kuvat alkoivat näyttää jo käyttökelpoisilta. Jouduin käyttämään yhtä käsisalamaa kiinni kamerassa, joka ei ollut kaikkein optimaalisin valotusratkaisu, mutta oli tuossa kohtaa välttämätön ja paras siinä tilanteessa. Halusin sillä saada paitsi kontrastia myös koiran turkkia paremmin esille.

Edellisellä kerralla tein varmaan ennätyksen kuvien määrässä ja se kostautui jälkeenpäin kun pelkkään kuvien karsimiseen meni kauan aikaa. Tällä kertaa malttaisin enkä kuvaisi jokaista söpöä koiraa joka ohi menisi. Mutta kuljin kyllä aina välillä kuvaamassa hauskoja koirien ilmeitä ja tilanteita. Kokonaiskuvamäärä kipusi tälläkin kertaa reilusti yli 500:n, joka vähän yllätti minut kun luulin että nyt maltoin olla räpsimättä liikaa kuvia, joita ei välttämättä tarvita.

Kuvaajan työ ei ole vain seisoskelua ja laukaisimen painamista silloin tällöin. Itse asiassa 10h päivä oli jatkuvaa kyykkyyn-ylös liikuntaa, jonka tunsin jaloissani koko seuraavan viikon. Nyt muistin kivuliaasti mikä oli seuraus viime näyttelystä. Näin lyhyessä ajassa olin tuonkin jo unohtanut :)

Kuvien karsiminen melko rankalla kädellä vei yhden illan. Pari seuraavaa päivää meni sitten kuvia työstäessä. Jälkikäsittelyyn kuului häiritsevimpien asioiden korjaaminen tai poistaminen kuvasta. Välillä innostuin tekemään kuvasta 'taideteosta' kun yritin jättää kuvaan vain oleellisen huomionkohteen ja poistaa häiritseviä kohteita kuten roskiksia, 'ylimääräisiä päitä ja käsiä' jotka näkyivät milloin kuvatun koiran selästä 'kasvavina' tai koiraa esittelevän ihmisen toisina päinä tai kolmansina raajoina. Perfektionismi ja työnkulun nopeus eivät ole näköjään missään tekemisissä keskenään. Huomasin jossain vaiheessa käyttäväni yli puoli tuntia yhden kuvan siivoamiseen ja työstämiseen. Tällä vauhdilla työ veisi viikkoja. Pakko alkaa hyväksymään se että taustalla on paljon kaikennäköistä. Se millä asiaa pystyin hieman korjaamaan oli taustan sumentaminen ja kuvatun kohteen jättäminen teräväksi, se auttoi. Lisäksi piti poistaa kaikenlaiset hallissa roikkuvat logot ja mainokset kuvista.

Tässä muutamia esimerkkejä ennen-jälkeen kuvista:

Ennen

Jälkeen, seinän epätasaisuuden poistettu, varjoja loivennettu ja punainen alusta peitetty

Ennen

Jälkeen, lattian teippi poistettu, samoin remmi,
ja taustalta poistettu häiritseviä sähkökaappeja

Vihdoin viimein tärkeimmät kuvat olivat valmiit ja pääsin toimittamaan kuvat liitolle sekä web-sivuilleni nähtäviksi. Palaute koirien omistajiltakin on ollut hyvää ja poikii lisätilauksia. Puskaradio on se paras markkinointikeino edelleen :) Sain tilauksen jo samantien seuraavaankin näyttelyyn kuvaamaan ja sinne minulla on nyt pari kehitysajatusta edellisistä näyttelyistä opittuna, toisaalta jokainen kerta on kuitenkin jollain tavalla erilainen. Seuraava näyttely onkin sitten ulkona ensivuoden kesäkuun ensimmäisenä päivänä, joten luonto tuo oman muuttujansa eikä homma pääse tuntumaan ainakaan tylsältä :)

Liity Doukas Arts Facebook sivun tykkääjäksi

Pitäisikö yritysten ottaa kuvia itse vai ostaa valokuvaus palveluna?

Valokuvaaja työssään

Kysymys on hyvä, sillä varsinkin aloittavan yrittäjän tai pienen yrityksen on helppo tehdä valinta pyrkiä tekemään itse mahdollisimman moni asia ja näin ainakin näennäisesti säästää kuluissa. Samalla vain saatta käydä niin että tulokaan ei pääse kasvamaan kun aika menee 'säästämiseen' eli niiden asioiden tekemiseen, jotka eivät ole yrityksen ydinliiketoimintaa. Senkin ajan voisi käyttää tekemällä enemmän  uusasiakashankintaa, myyntityötä ja laskutettavaa työtä. Lisäksi laadullisesti ja ajallisesti ei todennäköisesti myöskään päästä samaan kuin jos asian olisi tehnyt sellainen yrittäjä jonka ydinliiketoimintaa asia olisi ollut.

Yrittäjän arkea ja todellisuutta on se, että oli yritys sitten kuinka kaukana valokuvausalasta tahansa niin kuvia tarvitaan internet-sivuille, presentaatioihin, web-kauppaan ja paperiesitteisiin. Moni yritys on myös huomannut siinä säästökohteen ottamalla kuvat itse sen sijaan että maksaisi siitä valokuvausyrittäjälle. Menojen kurissa pitäminen ja tulojen kasvattaminen on tietysti yrityksen perusperiaatteita. Mutta oma kysymys on se mitä kannattaa tehdä itse ja mihin aikansa kannattaa käyttää. Eikä ole samantekevää sekään minkä näköisiä kuvat yrityksen tuotteista ja henkilöstöstä ovat. Yrittäjä voi säästää monella tavalla. Yrityksen autot voi huoltaa itse, toimistot voi siivota omin voimin, ruoan voi laittaa itse, esitteetkin voi tehdä itse vaikka tekstinkäsittelyohjelmalla ja ottaa kuvat itse esitteeseen ja tulostaa omalla mustesuihkutulostimella. Monessa asiassa voi säästää. Mutta säästää voi myös väärissä paikoissa ja nämä edellä luetellut ovat yleensä juuri sellaisia. 

Valokuvausharrastus on suorastaan räjähtänyt käyttäjämäärän osalta. Kameroita ostetaan paljon, ja lähes kaikilla on puhelimessa kohtalainen kamera. Kynnys ja houkutus kuvan näppäämiseen itse on suuri. Joissain yrityksissä on jopa ostettu jonkintasoinen järjestelmäkamerakin jolla saadaan itse hoidettua kuvien ottaminen 'paremmin välinein' ns. oman toimen ohella. Saattaapa valokuvaaminen olla jonkun harrastuskin työpaikalla. Se ei silti tarkoita että olisi sen oikeampaa käyttää yrityksen aikaa siihen ja alkaa syventää osaamista sillä alalla - ellei ole valokuvausalan yrittäjä.

Valokuvaus on nimensä mukaisesti valon kuvaamista, eli valolla muotoilua ja valon käytön ja luonteen ymmärtämistä eri tilanteissa. Sen lisäksi valokuvaaminen on sommittelua, luovuutta ja kykyä yhdistää kuvallinen ilmaisu tukemaan kuvan tavoitetta - mielikuvaa yrityksestä tai tuotteen ominaisuutta. Valokuvausta ei opi nopeasti, kuin ei mitään ammattia. Ja välineet eivät kompensoi osaamisen puutetta- saattaapa käydä päinvastoin jos ei niitä hienompia ja monimutkaisia välineitä osata käyttää sitäkään vähää. Mitä enemmän alaa opettelee, sitä vähemmän huomaa osaavansa. Opeteltavaa alalla kuin alalla löytää aina enemmän mitä syvemmälle osaamisessa poraudutaan, sillä ymmärrys kokonaisuudesta kasvaa osaamisen myötä. Siksi kyseenalaistankin sen että yrittäjä käyttää aikaansa asiaan joka ei ole hänen osaamisaluettaan. Oma aika pitää nähdä arvokkaana. Siitä pitää uskaltaa pyytää riittävästi rahaa kompensaationa menetettyyn aikaan ja hankittuun ammattiosaamiseen ja välineistöön. Vastaavasti tätä aikaa ei pidä tuhlata tekemällä niitä tehtäviä, jotka eivät kehitä omaa ammattiosaamista eivätkä kasvata yrityksen tuloja. Ilmaiseksi asiat eivät muutu itse tekemällä, se on harha johon ei kannata haksahtaa, tai huomaa ettei omasta laskutettavasta työstä saa riittävästi tuloja ja vuorokaudessa ei tunnit riitä. 

Kannattaa rohkeasti verkostoitua paikkakunnan muiden toimijoiden kanssa ja varmistaa puolin ja toisin että käytämme toistemme palveluita, emme yritä tehdä kaikkea itse, emmekä hae kaikkea halvimmalla myöskään ulkomailta vaikka se internetin myötä yhä helpompaa onkin. Se kaikki kun heijastuu oman paikkakuntamme ja maamme työllisyystilanteeseen. Muutamien kymppien tai kalliimmissa hankkeissa satasten säästöllä voi olla suuret kerrannaisvaikutukset, kun asiaa aletaan katsoa riittävän laajassa perspektiivissä. Ja kukapa sen viimeksi maksaisi kuin me itse, ja vieläpä niin monella tapaa.