perjantai 29. elokuuta 2014

Oppimista - ja lisää oppimista

Olen ikuinen opiskelija. Olen aina ollut. Kiinnostunut kaikesta. Pidän uppoutumisesta aiheeseen joka kiinnostaa minua. Enkä jätä asiaa siihen vaan kahmin kaiken tiedon jonka voin käsiini saada. Lapsena kannoin kirjastosta kassikaupalla kirjoja kotiin. Käytän edelleen kirjastoa mutta Internet on se josta suurimman osan tiedosta saan.

Valokuvauksessa hyödynnän myös kursseja sillä live-tilaisuudet ja todellinen tekeminen on aina sellaista jota on-line kurssit webissä eivät pysty tarjoamaan. Toisaalta kurssitarjonta on aika nopeasti läpikäyty ja kurssit alkavat toistaa itseään nopeasti. Mutta olen myös on-line kurssien ja materiaalien suurkuluttaja. Haluan oppia erilaisia tapoja tehdä asioita. Erilaisia, uusia ja tehokkaampia tapoja tehdä asioita eri tavalla kuin ennen. Nykyään on mahdollista päästä helposti maailman arvostetuimpien osaajien oppilaaksi. Tätä hyödynnän jatkuvasti. Otan vinkkejä ja vaikutteita 'parhailta' ja tuon niitä vähän kerrallaan osaksi omaa tekemistäni. Muotoillen ja kehittäen omaa näkemystäni ja kädenjälkeä. Toisten tyylin kopioinnissa ei itsessään olisi mitään järkeä, paitsi harjoitusmielessä, jotta oppii miten joku asia tehdään.

Istun illasta toiseen, kun mahdollista, katsomassa kursseja, videoita, toisten ottamia kuvia, ja yritän oppia lisää ja uutta. Lisäksi kehitän ja pyrin koko ajan tarkentamaan erikoisaluetta jolla työskentelen. Harjoittelen välineiden käyttämistä ja yritän oppia ne mahdollisimman hyvin ja monipuolisesti. Tullakseni hyväksi, en usko siihen että oikea tie on tehdä kaikkea mahdollista. Uskon siihen että keskittymällä tietynlaiseen aiheeseen, tyyliin ja menetelmään, voin kehittää ja syventää sitä osaamista ja oppia ymmärtämään sen alueen paremmin. Ja olen huomannut että eniten minua kiinnostaa kuvata ihmistä. Tietyllä tapaa idealistisena hahmona muotokuvassa. Kertoen kuvalla ihmisestä jotain, mielellään tarinan. Jotain sellaista mitä tämä ihminen ei itse ole edes huomannut itsessään tai jota hän ei ehkä osaa pukea sanoiksi. Se voi olla tietty tunne, ele, jokin olemuksessa. Tai se voi olla meneillään oleva elämänvaihe  -lapsuus, ripille pääsy, opiskelun päättyminen, naimisiinmeno, raskausaika, uuden lapsen syntymä, perhe, uusi alku - mikä vain.

Tänä päivänä, kun kuvaamme enemmän kuin koskaan, meistä jää kuvia ehkä vähemmän kuin koskaan. Kuulostaa hullulta ja uskomattomalta. Mutta yritäpä löytää jotain 10 vuotta sitten digitaalikameralla otettuja kuvia. Ja sitten on vielä ero siinä minkälaisia kuvat ovat. Siksi näenkin tärkeänä työni jossa voin kuvata ihmisiä kuviksi jotka ovat heidän arvoisia. Ei niinkään heitä itseään varten, vaan tulevia ihmisiä varten. Jokainen ansaitsee tulla kuvatuksi ja jokainen kuvattava ansaitsee tulla tallennetuksi kestävään ja arvoiseensa lopputulokseen. Tätä tarjoan yrityksessäni, siksi se on olemassa. Siksi olen valokuvaaja. Siksi kuvaan muotokuvia.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti