Koirakuvausta kenneltapaamisessa

Minut tilattiin kenneltapaamiseen kuvaamaan koirapotretteja ja ryhmäkuvia. Kenneltapaamisella tarkoitan siis sitä kun kennelin omistaja kutsuu kasvattejaan omistajineen yhteiseen tapaamiseen. Mukaan lähti ns. 'koirakuvauksen keikkasetti' - jota en tosin sen määrän, koon ja painon mukaan oikein keikkasetiksi kutsuisi. Mutta sellainen tämä kasa kuvaustarvikkeita nyt kuitenkin oli :) Ja kaikki paitsi kamerajalusta ja pienempi tausta tuli myös hyödynnettyä, joten tarpeeseen tulivat.

Keikkasetti
- vaatiikin melkein jo keikkabussin :)

Päivä oli kuuma, sellaiset 100 astetta. Eli aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja sekä koirat että kuvaaja läähättivät kuumuudessa :) Kuvauspaikkana siis kodin piha. Kiertelin katsomassa kuvauspaikkoja ja niitä oli muutama vaihtoehto, josta valitsen kuvauspaikaksi kiven, jossa tausta jäi vähän kauemmaksi. Näin tausta luonnollisemmin jo sumentuisi etäisyyden vuoksi. Aurinko sijoittui niin että se toimisi korokevalona. Koska säästä ei koskaan tiedä, olin varautunut myös sisäkuvaukseen ja varannut kuvaustaustankin mukaan. Hyödynsin myös taustaa ja kuvia otettiin luonnon taustalla sekä kuvaustaustalla.

Koirat olivat huomaavaisia ja varmistivat sen etteivät niiden omistajat vain vilustuisi ja ottivatkin mukavia pyrähdyksiä silloin tällöin että omistajakin sai vähän liikuntaa heitä jahdatessaan :) Koirat pysyivät kaiken kaikkiaan todella mukavasti paikallaan poseeraamassa.

MAAHAN! Ja kuvaajakin totteli :) Tässä vaiheessa salamat vielä pystyssä
- kohta ne kaatuivatkin jo kun varjot keksivät leikkiä purjeita.
Sen jälkeen ymmärsin laittaa jalustoihin painot :)

Se mikä ei ymmärtänyt olla paikallaan kuvatessa, oli salamavalot. Päivä oli kuten sanottua, todella helteinen. Ja vaikka tuntui ettei ole tuulenvirettäkään, niin jostain se tuuli alkoi sen verran puhaltelemaan että varjot keksivät kaikessa hiljaisuudessa ryhtyä purjeiksi. Eipä aikaakaan niin kumpikin salamajalusta oli pitkin pituuttaan maassa. Salamavalot saivat katu-uskottavuutta kylkiinsä tulleista naarmuista. Onneksi ne on tehty kestämään (eivätkä kaatuneet kenenkään päälle) ja kun sain ne takaisin ylös niin nyt laitoinkin reilusti painoa jalustaan että pysyisivät tästedes pystyssä. Toiset ne oppivat aina kantapään kautta. Arvaa mihin ryhmään minä kuulun? :)

Apuna minulla oli tässäkin koirakuvauksessa poikani Nicos. Sen lisäksi mukana oli tämä aiemmissakin kuvauksissa mukana ollut kuvauskohteen katseenvangitsija, joka sai nimekseen 'Raikuli'

Raikuli -possu oli oivana apuvälineenä
- vinkumassa sopivalla hetkellä

Tässä muutama valmis kuva

Koirapotretti 1

Koirapotretti 2

Ryhmäkuva

Koirapotretti 3

Koirapotretti 4

Spanieliliitolle 50v juhlanäyttelyn valokuvausta Mustialassa

Spanieliliiton 50v juhlanäyttely Tammelan Mustialassa

Vuorossa oli tällä kertaa Spanieliliiton 50v-juhlanäyttely, joka pidettiin 1.6.2014 Tammelan Mustialassa, Forssan lähettyvillä. Olin kuvannut jo useamman Spanieliliiton näyttelyn aiemminkin tilattuna valokuvaajana ja tiesin mitä odottaa ja miten valmistautua. Erona aiempiin oli se, että ne olivat olleet sisätapahtumia, kun tämä olisi ulkotapahtuma. Oli siis syytä toivoa hyvää säätä. Kuten jo aiemmin blogissani mainitsin niin näissä näyttelyissä on joka kerran oppinut jotain uutta minkä on voinut huomioida sitten seuraavalla kerralla,  joten mielenkiinto varmasti säilyy :)

Kuvaussetti - salamoita siirreltiin tarpeen mukaan

Näyttely alkoi virallisesti kymmeneltä, mutta menimme jo puoli yhdeksäksi että ehtisimme saada telttakatoksen pystytettyä, jonka olin hankkinut ja halusin  käyttöön siltä varalta että sataa tai paistaa :) eli jos sataa, niin se suojaa tarvikkeita, ja jos paistaa 'täydeltä terältä' niin meillä olisi varjoa. Ja kummassakin tapauksessa paikka jossa tarvittaessa myös kuvata. Telttakatoksen lisäksi olin tullut siihen tulokseen etten halua jäädä vain paikanpäältä etsittävien kuvaustaustojen varaan, vaan hankin (muutakin käyttöä tulisi olemaan) todella tukevat ulkokäyttöön soveltuvat telineet sekä 3mx7m kokoisen taustakankaan. Näin olisi kuvaustausta taattu ja siisti. Hyvä tausta paitsi parantaa kuvaa, koiran erottumista kuvassa, myöskin vähentää huomattavasti jälkityötä joka huonolla taustalla on kuvaamisen jälkeen edessä. Jälkityöllä tarkoitan häiritsevien asioiden häivyttämistä, näkyvien mainoslogojen suttaamista (tämä oli aiemmassa sisähallissa tuskallista, kun joka paikka oli täynnä urheiluhallin sponsoreiden mainoksia). Yritysten logoja kun ei saa ilman näiden yritysten lupaa julkaista, joten valokuvaajalle ne on useimmiten riesa joka teettä vain ylimääräistä työtä :)

Doukas Arts kuvaussetti ja myyntitiski :)
Tässä kävi monen monta ihmistä päivän aikana

Sää oli jonkin verran viileä, kuten koko kesäkuu tuli sitten myöhemmin olemaan. Mutta kuvatessa käy jotenkin niin korkeilla kierroksilla, että kun muut värisytteli paksuissa takeissaan niin minä käyskentelin kuvaamassa ensin pikkutakissa ja sitten pelkässä T-paidassa. Ihmiset ajattelivat luultavasti että 'hullu ulkomaalainen' kun ei osaa pukeutua :) Ja olivat ehkä puoliksi oikeassa :)

Mukana minulla oli jälleen kerran avustajana poikani Nicos, josta oli jälleen kerran paljon hyötyä. Milloin suoristaessa rypistynyttä taustakangasta, milloin huutelemassa koirille että koira katsoisi

Taustakangasta piti suoristella
aina muutaman koiran jälkeen

kuvatessa oikeaan suuntaan. Tämänkin asian kehitimme pidemmälle ostamalla läheisestä koiratarvikkeita myyvästä kojusta koiran vinkulelu-possun (itse asiassa kaksi, possu oli niin hauska että toisen otimme käyttöön ja toisen jätimme kotiin vietäväksi maskotiksi). Sitä vinguttamalla sai sitten myös koirien huomion käännettyä. Joskin kaikkein eniten koirien huomion vei omistajien herkut, joita oli taskuissa tai erillisissä pussukoissa. Moni kuva olikin sellainen jossa omistaja syötti käytännössä ylempänä pitämästään kädestä herkkua koiralle. Tästä seurauksena oli se että omistajan käsi oli kuvassa ja sen lisäksi koiran pään asento oli ylöspäin eli ei kovinkaan luonnollisesti. Pyysinkin sitten muutamia eri variaatioita koiran asettamisessa ja omistajan sijoittumisessa jotta saatiin sitten myöhemmin valittua parhaat, joista työstää valmiit versiot. 

Ja parhaat koirat palkittiin pokaalein

Otin taustaa vasten kuvat BestInShow(BIS) koirista, ja yleensäkin kaikista palkituista jotka halusivat tulla kuvatuksi. Ja viime kädessä kaikista halukkaista koiransa kanssa. Sen lisäksi kiertelin kehissä ja kehien ulkopuolella ottamassa kuvia. Clumberin spanieleista tykkään erityisesti ottaa kuvia siten että ne ei huomaa ja niitä ei ole aseteltu. Tällöin on mahdollisuus saada aika hauskoja kuvia koska minusta koko rotu on aika kieli poskella tapauksia - siis hauskassa mielessä. Alkaa aina hymyilyttää kun niitä katselee. Mutta useimmiten kävi niin että kun lähestyin kameran kanssa ja jos omistajat huomasi että lähestyin kameran kanssa niin he samantien alkoivat istuttamaan tai asettamaan niin 'edustukselliseen' kuvausasentoon. Niinpä ne hauskemmat kuvat tästä roduista jäivät vähän vähemmälle tällä kertaa. Joitain pentujen temmellyskuvia kuitenkin sain. 

Tätä ei muuten juuri näe aikuisten tekevän,
nuorissa siis tulevaisuus :)

Junioriesittäjän voittajan on helppo hymyillä :) 

Näyttelyn aikana oli myös junioriesittäjien kilpailu, jossa eri ikäisiä lapsia pakitaan omissa ryhmissään. Kylläpä oli moni lapsi puettu ja kammattu viimeisen päälle juoksemaan kehässä :) Mukavia kuvia tuli ja erityisesti voittajan kuvasta taustaa vasten, jossa palkintoihin kuuluva pehmonallekin oli mukana, pidin erityisesti. 

Päivä oli kohtuullisen pitkä , mutta johtuiko ulkoilmasta vai oliko jo kokemuksella osansa, se ei tuntunut yhtä pitkältä kuin aiemmat näyttelyt. Päivähän on jatkuvaa tarkkana olemista. Kuvatessaan huomion joutuu kiinnittämään paitsi siihen missä pitää olla milloinkin, myös moneen muuhunkin asiaan yhtäaikaa: kameran asetuksiin, rajaukseen, sommitteluun, valoon, mallin asentoon, häiritseviin tekijöihin kuvassa kuten rypyt taustakankaassa tai asioihin jotka ovat näkyvissä liian lähellä mallia, tarkennukseen, terävyysalueen syvyyteen. Tämän lisäksi koko päivä on tauotta jaloilla olemista ja etenkin kyykkyyn-ylös voimistelua :) Tauotta oleminen tarkoittaa usein myös sitä ettei ehdi/muista juoda ja syödä, joten väsymys iskee sitten loppupäivästä kovemmin jos ei muista näitä asioita tehdä.

Kuvaustausta oli ehdottoman hyvä juttu ja sitä tulen käyttämään jatkossakin. En ota kuvia sarjatulella 'onnistuneita sattumia' toivoen, vaan harkiten. Ja itse asiassa tällä kertaa ylitin vielä enemmän välttää ylimääräisiä kuvia, sillä jokainen kuva tuo lisätyötä. Siitä huolimatta kuvia tuli yli 800 päivän aikana. Se on uskomatonta kuinka paljon niitä kertyy. Kaikista ei kuitenkaan onneksi tarvitse työstää lopullista versiota. Käyn ensikarsinnan kuvista läpi ja merkkaan ne kuvat jotka ovat riittävän hyviä päästäkseen jatkoon. Tällä tavoin kuvia jää lopulta ehkä parisataa. Näistäkin sitten karsiutuu joitain pois sen perusteella että ne on liian samantapaisia jonkun toisen kuvan kanssa. Niistä sitten valitsen paremman. Karsimisen vaikeutena on olla tarpeeksi kriittinen ja osata reilulla kädellä jättää kuvia pois. Vaakakupin toisella puolella on kuitenkin sekin tieto, että joillekin ihmisille nämä kuvat ovat ainoat koko tapahtumasta, joten yritän saada jokaisesta koirasta tai ainakin esittäjästä (jotka erotan helpommin toisistaan) edes jonkun kuvan mukaan. Tavoitteellisesti kuitenkin ensisijaisesti tulee palkitut koirat ja sen jälkeen muut.

Ja väitetään että se on kamera joka lihottaa :)

Kuvien työstämisessä katson kuvan rajauksen kuntoon ja poistan häiritseviä tekijöitä. Tässä näyttelyssä oli moni tullut jo edellisenä iltana ja olivat yöpyneet teltoissa. Nämä teltat kehystivät kehiä, joten ei ollut mitään mahdollisuutta editoida niitä pois kuvista. Telttoja ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa maisemia kaunistaviksi :) Niinpä päädyin siihen ratkaisuun että valitsen kuvassa tärkeimmän asian jonka haluan tuoda esiin ja enemmänkin vain vähennän häiritsevien tekijöiden vaikutusta kuvassa. Joissain kuvissa se tarkoitti sitä että joku keltainen nokkakärry taustalla tai jokin punainen laukku kuvan reunalla sai vaihtaa taiteilijan vapaudella väriä vähän hillitymmäksi, jotta katse ei kiinnittyisi siihen kuvan varsinaisen kohteen sijasta.

Lopulta, usean päivän työstämisen jälkeen, kuvat olivat valmiita toimitettavaksi ja julkaistavaksi. 

Ja tässä koko kilpailun voittaja(t)

Työni koirakuvaajana näyttelyissä on tuonut minulle sittemmin sekä yksityisiä että kenneleitä asiakkaikseni. Se on ihan hauskaa puhaa, joskin matalalla tapahtuvaa :) Viime kädessä näen koirakuvauksen vain muotokuvaamisen yhtenä muotona. En oikeastaan näe eroa ihmisen ja koiran kuvaamisella tai edes tuotteen kuvaamisella. Erona se että koira ymmärtää malliohjausta ehkä vähemmän, ihminen vähän paremmin ja tuotteet ei ymmärrä mitään mitä niille yrittää sanoa :)