Kuvaamassa Helsingin Metropoliitta Ambrosiuksen juhlajumalanpalveluksessa

Helsingin Metropoliitta Ambrosius
Piispan asuun puettuna

Oli kulunut 25v siitä kun Helsingin Metropoliitta Ambrosius vihittiin piispaksi. Tämän kunniaksi järjestettiin juhlajumalanpalvelus Uspenskin katedraalissa Helsingissä ja sain kutsun viralliseksi valokuvaajaksi tapahtumaan. Ortodoksina ja pitkään myös ortodoksisessa kuorotoiminnassa mukana olleena ortodoksiset jumalanpalvelukset eivät ole minulle vieras asia. Se on asia joka helpottaa valokuvaajana, kun tietää minne sijoittua ja vastaavasti mistä pysyä pois. Ja myös mistä saa ja mistä ei saa kulkea, ihan noin opillisestikin.


Juhlapäivänä lähdin matkaan hyvissä ajoin aamusta ollakseni paikalla tuntia ennen tilaisuuden alkua. Halusin aikaa varmistaakseni valaisuolosuhteet ja ottaakseni kuvat 'värikartasta' eli Datacolorin Colorchecker:istä. Sen avulla halusin varmistaa että pystyn palauttamaan kuviin värit sellaisina kuin ne olivat kuvaushetkellä, ilman kameran tekemää värivääristymää kuvan tallentuessa. Jokainen kamera tallentaa kuvatiedon hieman omalla tavallaan ja tallennusvaiheessa väreissä tapahtuu muutoksia. Esimerkkinä vaikka sinisestä voisi tulla hieman turkoosiin vivahtava, punaisesta tulee hieman tummempi ja harmahtavampi. Linssit olin jo aiemmin kalibroinut automaattitarkennuksella, jotta saisin mahdollisimman tarkkoja kuvia.

Usepenskin Katedraali Helsingissä

Saapuessani tuuli oli varmasti lähes myrskylukemissa ja Uspenskin ollessa aivan meren äärellä ja korkealla paikalla, katselin jo kupoleita ja ristejä kohti että kestääkö ne paikallaan, vai putoavatko alas tuulen voimasta :) Taivas oli sininen ja aamuaurinko paistoi matalasta kulmasta valaisten kirkkoa jättäen hyvin jyrkkiä varjoja. Joten en ollut päässyt tuulessa edes kirkkoon kun teki mieli ottaa kuva kirkosta ulkoapäin juuri tuossa aamun kovassa valossa. Tavarat alas käsistä, jalusta pystyyn ja sitten se mitä en haluaisi kovin usein tehdä. Linssin vaihto kovassa tuulessa, sillä siinä on suuri ja todennäköinen riski saada pieniä roskia kameran sisälle ja kennolle. Vaihdettuani linssin  Tilt Shift linssiin (laajakulmalinssi, jota käytän arkkitehtuurikuvauksiin), otin kuvat kirkosta.

Olin varautunut myös käsisalamoilla siltä varalta jos ei valo riittäisi, mutta sisälle päästyäni arvioin että suurentamalla ISO arvoa kamerassa, homma toimii paremmin ja vielä säällisissä rajoissa kohinan suhteen. Taas kerran se että linssillä on suuri valovoima, osoittautui investoinnin arvoiseksi. Paitsi että salama on häiritsevää välkyttelyä tilaisuuksissa, se tekisi kuvaamisesta tietyllä tavalla haastavamman. Salama valaisisi vain ehkä 10m asti ja saadakseni muutakin näkyviin joutuisin käyttämään pitkää valotusaikaa ja mahdollisesti myös jalustaa. Se olisi ollut varasuunnitelmani, mutta nyt saisin kuvata käsivaralta ja liikkua helpommin, kun en tarvitsisi jalustaa.

Taivaalliset valonsäteet läsnä palveluksessa.
Aurinko ja savu ovat pettämätön yhdistelmä

Ortodoksipalveluksissa on sekä tuohuskynttilöitä, että suitsukkeita. Näistä muodostui savua, joka yhdessä ikkunoista paistaneen aamuauringon kanssa muodostivat pettämättömän kauniin yhdistelmän, jossa valopilarit laskeutuivat kirkon lattiaan ja maalautuivat savun ansiosta näkyviin myös ilmassa. Hyödynsin myös ikkunoista tulevaa valoa vastavalona, joka antoi enkelimäisiä valoefektejä kuviin :)

Hain haluamiani kuvakulmia ja rajauksia saadakseni kuviin tunnetta ja tunnelmaa pelkän dokumentoinnin lisäksi. Pidän siitä kun saan pysäytettyä hetken siten että kuvassa välittyy kohteen ilmeessä jokin tunne, saan vangittua ajatuksen ja tunnetilan, sen hetken kun ihminen kaikkien ympäröimänäkin on kuitenkin yksin itsensä kanssa. Ja toisaalta kuvaan myös yhteisöllisyyttä, jotka tässäkin palveluksessa tuli esiin piispaa ympäröivien kirkkoherrojen ja papiston ja ponomarien toisiinsa sitovissa perinteissä, liikkeissä, sijoittumisessa ja katseissa. Sekä papiston ja kirkkokansan vuorovaikutuksessa. Palveluksessa kaikella on tarkoituksensa ja ortodoksipalveluksissa jos missä on paljon symboliikkaa, moni asia on suora viittaus historiaan, siihen mitä tapahtui ja mitä tehtiin jo muutama tuhat vuotta sitten.

Metropoliitta Ambrosius pitämässä
opetuspuhetta palveluksen yhteydessä

Tilaisuuden päätyttyä minulla oli kasassa mielestäni ihan onnistunutta materiaalia. Olisin voinut kuvata vaikka useamman sata kuvaa lisää, mutta se olisi jo häirinnyt tilaisuutta liikaa. Palveluksessa kuvaamisen yksi hankaluus onkin siirtyä oikeaan kohtaan kuvaamaan ajoissa ja olla häiritsemättä liikaa kameran äänellä, ilman että kumpikaan näistä häiritsee liikaa varsinaista palvelusta. Toimiva kompromissi on vaikea tavoite. Harvensinkin kuvaamista Metropoliitan pitämän opetuspuheen jälkeen, kun tärkeimmät kuvat oli saatu jo otettua.

Selvästi minulla oli myös korkeampia voimia puolellani. Niin kauniita muutamista kuvista mielestäni tuli. Aurinko oli juuri oikealla korkeudelle ja paistoi juuri sopivasti ikkunoista ja savuakin oli juuri sopivasti. Kaikin puolin hauska kokemus ja olin olosuhteisiin nähden tyytyväinen kuviin. Kyseessä kuitenkin oli 'live'-tilanteesta otettujen ihmisten kuvaaminen, joka myös on aina tietynlainen kompromissi. Aina ei pääse asettumaan siihen parhaaseen kohtaan kuvaamaan, koska siinä seisoo muista ihmisiä tai siinä on muita fyysisiä esteitä, joten kuvan joutuu ottamaan toiseksi parhaasta paikasta johon pääsee. Tätähän tilannekuvaaminen on. Pyritään ottamaan siihen hetkeen parhaasta kohdasta ja kuvakulmasta niin hyvä kuva kuin mahdollista.

Kunniavieraita

Sen verran tyytyväinen tilaaja oli kuviin että sanoivat ehdottomasti käyttäväni minua jatkossakin kun mitä tahansa kuvaustarpeita tulee. Tuo taitaa olla se paras palaute jota voi toivoa :)

Akvarelli- ja valokuvanäyttelyni Nastolassa toukokuussa 2014

Taidekeskus Taarasti Nastolassa

Dimi Doukas akvarelli- ja valokuvanäyttely järjestetään Taidekeskus Taarastin isossa salissa Nastolassa toukokuussa 2014. Ainakin akvarellit tulevat olemaan myynnissä, kuten aiemmissakin näyttelyissä. Eli vaikka valmistujaislahjaksi vink, vink :)

Avajaiset 4.5.2014 klo 14:00.

Luvassa on 'perinteikkäät' avajaiset - ja jos joku ei tiedä mitä se minun sanastossa ja näyttelyissä tarkottaa niin senhän näkee sitten :) Salissa riittää seinäpintaa, joten tekemistä riittää. Onneksi en yleensä ajattele liikaa etukäteen vaan innostun ja ryhdyn toimeen. Jos ajattelisin, niin en varmaan ikinä lähtisi tekemään mitään. Sen verran työläästä ja rahallisestikin merkittävästä panostuksesta tässäkin on kyse. Ideoita pursuaa enemmän kuin aika ja budjetti antaa myöten. Mutta sitä mietitään ja tarkennetaan sitten matkan varrella :) On aikakin pitää taas näyttely!

Koko toukokuun ajan näyttelyvieraille ilmainen kahvitarjoilu!

www.taidekeskustaarasti.fi

Vinkkejä valokuvaamiseen

Valokuvaamisen sudenkuoppia

'Valokuvaajatyttö pulassa
Malli: Annabella
Kuva: Dimi Doukas

Valokuvata voi kuka vain kun vain on kamera ja osaa painaa laukaisinta, eikö niin? Teknisesti joo, käytännössä ei. Aivan kuten mikä tahansa ammatti, myös valokuvaus on ala, jota ei opita hetkessä. Eikä välineet korvaa osaamista. Kenestäkään ei tule formulakuskia pelkällä formula-autolla - tarvitaan myös osaaminen eli vuosien kehittyminen ajaa sitä. Eikä puuseppää tule vain ostamalla sirkkeli ja vannesaha. Sen sijaan kun on osaamista jollain ammatillisella alueella, niin kannattaa tehdä siitä mahdollisimman paljon laskutettavaa työtä eikä lähteä opettelemaan kaikkia muitakin ammatteja. Tästä lisää blogikirjoituksessani Pitäisikö yritysten ottaa kuvia itse vai ostaa valokuvaus palveluna?. Tässä kuitenkin muutamia huomioitavia perusasioita valokuvaamisessa.
'

Salaman käyttö

Väärinkäytettynä salaman valo poistaa kuvasta kaiken elävyyden ja hävittää varjoja sieltä missä niitä tarvittaisiin. Usein salamaa tarvitaan valaisemaan kohde kun ympäröivää valoa ei ole tarpeeksi tai kun halutaan korostaa tärkeää osaa kohteesta ja tuoda esiin kohteen muotoa. Lopputuloksena on helposti 'tasainen lätty' jossa kohteen muoto, pinta tai materiaali ei tule esiin koska kaikki muotoa korostavat varjot on valaistu ja siten poistettu. Ensimmäinen sääntö on; siirrä (jos mahdollista) salama pois suoraan kameran päältä. Jo pelkästään se muuttaa lopputulosta huomattavasti. Vaihtoehtoisesti voit viedä kohteen ikkunan tai vaalean seinän lähelle ja antaa luonnonvalon tuoda pehmeä valo toiselle puolelle kohdetta. Tämä toimii paremmin henkilökuvaamisessa kuin pinnan struktuurin esilletuomisessa.

Kohteen asettelu

Sillä on merkitystä miten kohteen asettelee. Onko henkilö suoraan eteenpäin niinkuin passikuvassa vai hartiat hieman käännettynä. Onko kasvot eteen vai vähän sivulle, mihin katse on suunnattu. Katse pääsääntöisesti kannattaa suunnata kameraan, jos otetaan muotokuvaa. Poikkeuksena tietysti se, jos erityisesti haetaan poissaolevaa ilmettä. Väkisin hymyileminen ei ole hyväksi lopputulokselle. Luonnolliset ilmeet, vaikka pienikin hymyn kare suupielissä jo usein riittää. Joskus vakavuudellekin on paikkansa. Jos poseeraaminen tuntuu erittäin hankalalta niin hommaa voi helpottaa sillä että kuvan ottaa arkisessa tilanteessa, esim. työn äärellä. Eikä pelkästään asento, vaan myös kohteen sijainti lopullisessa kuvassa sekä kohteen ympärillä näkyvä tausta on tärkeää, kun halutaan kohdentaa huomio kohteeseen eikä ympäristöön. Tällöin ympäristön tulee olla riittävän neutraali ja kohteen aseteltu kuvaan siten että huomio kiinnittyy siihen eikä johonkin muuhun asiaan kuvassa. Tämä ei tarkoita että kohde pitää lätkäistä juuri kuvan keskelle, yleensä se ei ole paras vaihtoehto, vaan kohteen vieminen aavistuksen sivuun kuvan keskusta antaa kuvalle enemmän elävyyttä.

Mistä suunnasta kuvaan?

Yleissääntönä voi pitää sitä että ensimmäinen kohta jolla seisot kun keksit ottaa kuvaa jostain kohteesta, ei ole se paras. Liiku vähän kohteen ympärillä jos mahdollista, tai ota ainakin askel tai pari johonkin suuntaan ja katso tuleeko kuvasta siten parempi. Osuuko valo paremmin kohteeseen jos siirryt vähän, onko kuva parempi hieman alempaa tai ylempää otettuna, onko mahdollisesti horisontti tai joku muu raja häiritsevästi juuri kuvan keskellä. Ja mikä tärkeintä muotokuvauksessa, varmista ettei mikään taustalla oleva asia, kuten oksa tai tolppa tai takana seisova henkilö 'kasva' oudosti kuvattavan päästä. Eli varmista ettei taustalla 'kiinni' kohteessa ole mitään häiritsevää. Jos kohteena on matala kohde, kuten lapsi tai pienempi eläin, notkista polviasi ja asettua samalle korkeudelle (tai vähän alemmas), jotta varsinkaan henkilöön ei synny rumannäköistä perspektiivivääristymää kun pää on iso ja jalat ovat todella pienet (näin käy kuvattaessa reilusti yläviistosta)

Kuvan värit ja formaatti

Se mihin kuvaa tullaan käyttämään määrittää kuvan koon sekä käytettävän väriavaruuden ja lopulta tiedostoformaatin. Nämä kaikki on oltava tiedossa jo silloin kun kuvaa ollaan ottamassa. Jos kuva tulee näytölle (web-sivuille) niin kuvan resoluution ei välttämättä tarvitse olla niin suuri kuin jos kuva tuleekin messuseinään. Tai jos kuva menee printtimainontaan niin eronsa on sillä tuleeko kuva kiiltävään aikakausilehtipaperiin vai sanomalehden huokoiselle ja harmahtavalle paperille.

Tiedostomuodoista

Jos haluat helppoja ja nopeita kuvia web-sivuille, eikä Sinulla ole tarkoituksena juurikaan muokata kuvia jälkeenpäin, tällöin sopiva tiedostomuoto on JPG. Useat kännykkäkamerat ja pokkarikamerat ottavat automaattisesti kuvia juuri tähän muotoon. Voit ainakin valita tämän tiedostomuodon kun siirrät tai lähetät kuvat tietokoneelle tai sähköpostiisi. Varmista asia kuvausvälineen valikosta tai ohjeesta jos olet epävarma siitä mihin muotoon kuvausväline tallentaa ottamansa kuvan. Mikäli valotuksiin, väriavaruuksiin, taustojen korjaamiseen tarvitaan jälkikäteen muutoksia, niin silloin eniten pelivaraa antaa RAW tiedostomuoto, jossa kamera säilyttää nimensä mukaisesti 'raakadatan', eli sen tiedon minkälaisena valo kameran kennolle tuli. Eli RAW-muodossa mukana on kaikki data. JPG-tiedostossa sen sijaan iso osa dataa on jo hävitetty ja JPG-tiedoston jälkikäsittely on paljon vaikeampaa, joskus jopa tietyt asiat ovat mahdottomia tehdä sen jälkeen kun kuva on jo JPG-muodossa. RAW-tiedostomuoto löytyy lähinnä kalliimmista järjestelmäkameroista ja se vaatii myös monipuolisempia kuvankäsittelyohjelmia, jotka tukevat RAW-tiedostomuotoa. RAW-tiedosto yleensä lopulta tallennetaan TIFF-muotoon tietokoneella. TIFF on helposti 50 kertaa suurempi tiedostokooltaan kuin JPG, joka selittää myös miksi RAW-vaihtoehto puuttuu kännyköistä ja pokkareista. On olemassa muitakin tiedostomuotoja joita käytetään, mutta JPG ja (RAW)TIFF ovat ehkä ne tärkeimmät.

Jos nyt kuitenkin haluat ostaa valokuvauksen palveluna?
Laita minulle viestiä ja tutustu Doukas Arts web sivuihin

Liity Doukas Arts Facebook sivun tykkääjäksi

Spanielien pääerikoisnäyttelyn kuvauskokemuksia Hyvinkäältä

Spanieliliiton puheenjohtaja oli minuun yhteydessä tässä aiemmin syksyllä ja kysyi josko olisin halukas kuvaamaan myös tulevan päänäyttelyn Hyvinkäällä. Olin kuvannut edellisen spanielinäyttelyn Nurmijärvellä. Nopea vilkaisu kalenteriin ja sopihan se. Näyttelyaamuna pakkasin edellisenä iltana pakatut kuvausvälineet autoon. Tällä kertaa en ottaisi koko liikkuvaa kalustoa mukaan vaan yrittäisin selvitä vähän kevyemmällä varustuksella. Mukaan kameran runko, pari linssiä ja laitoinpa ihan äärimmäiseen hätään yhden käsisalaman mukaan. Linssit olivat kumpainenkin mukaan otetuista melkoisen valovoimaisia, joten en uskonut tarvitsevani salamaa.

Saavuin hyvissä ajoin perille ja selvitin mikä olisi kuvauspaikka palkituille koirille. Paikka löytyikin järjestäjän palkintopöydän vierestä. Jälleen kerran huomasin että nämä sisähallit ovat ongelmallisia, ei vain valojen suhteen vaan siksi että niissä ei ollut oikein missään kohtaan minkäänlaista tasaista taustaa, vaan joka paikassa oli jos jonkinlaista punaista laatikkoa kiertämässä seinustoja. Lisäksi näytti siltä että annettu kuvauspaikka oli todellakin ainoa, jossa oli tilaa, mutta juuri siinä kohtaa sattui olemaan myös hallin sammuneet lamput, joihin valoa ei saanut (olisi tarvittu nosturi ja polttimoiden vaihto). Eli kuvauspaikka oli hämärä, vielä hämärämpi kuin halli, jossa yleisvalokaan ei ollut järin kirkas. Joutuisin ilmeisesti sittenkin turvautumaan salamavaloon, sattuipa tuuri että nappasin sen viime hetkillä mukaan. Hyvä oli se että palkitut koirat ohjattiin luokseni kuvattavaksi eikä tarvinnut yrittää olla useammassa kehässä yhtä aikaa kuvaamassa, joka ei olisi onnistunutkaan. Luovuutta tarvittiin taustan tasaamiseksi, ja pari valkoista kertakäyttöpöytäliinaa saivat toimia kuvaustaustana. Ja muutaman ensimmäisen koiran jälkeen alkoi kuvausjärjestely toimia. Olosuhteisiin nähden kuvat alkoivat näyttää jo käyttökelpoisilta. Jouduin käyttämään yhtä käsisalamaa kiinni kamerassa, joka ei ollut kaikkein optimaalisin valotusratkaisu, mutta oli tuossa kohtaa välttämätön ja paras siinä tilanteessa. Halusin sillä saada paitsi kontrastia myös koiran turkkia paremmin esille.

Edellisellä kerralla tein varmaan ennätyksen kuvien määrässä ja se kostautui jälkeenpäin kun pelkkään kuvien karsimiseen meni kauan aikaa. Tällä kertaa malttaisin enkä kuvaisi jokaista söpöä koiraa joka ohi menisi. Mutta kuljin kyllä aina välillä kuvaamassa hauskoja koirien ilmeitä ja tilanteita. Kokonaiskuvamäärä kipusi tälläkin kertaa reilusti yli 500:n, joka vähän yllätti minut kun luulin että nyt maltoin olla räpsimättä liikaa kuvia, joita ei välttämättä tarvita.

Kuvaajan työ ei ole vain seisoskelua ja laukaisimen painamista silloin tällöin. Itse asiassa 10h päivä oli jatkuvaa kyykkyyn-ylös liikuntaa, jonka tunsin jaloissani koko seuraavan viikon. Nyt muistin kivuliaasti mikä oli seuraus viime näyttelystä. Näin lyhyessä ajassa olin tuonkin jo unohtanut :)

Kuvien karsiminen melko rankalla kädellä vei yhden illan. Pari seuraavaa päivää meni sitten kuvia työstäessä. Jälkikäsittelyyn kuului häiritsevimpien asioiden korjaaminen tai poistaminen kuvasta. Välillä innostuin tekemään kuvasta 'taideteosta' kun yritin jättää kuvaan vain oleellisen huomionkohteen ja poistaa häiritseviä kohteita kuten roskiksia, 'ylimääräisiä päitä ja käsiä' jotka näkyivät milloin kuvatun koiran selästä 'kasvavina' tai koiraa esittelevän ihmisen toisina päinä tai kolmansina raajoina. Perfektionismi ja työnkulun nopeus eivät ole näköjään missään tekemisissä keskenään. Huomasin jossain vaiheessa käyttäväni yli puoli tuntia yhden kuvan siivoamiseen ja työstämiseen. Tällä vauhdilla työ veisi viikkoja. Pakko alkaa hyväksymään se että taustalla on paljon kaikennäköistä. Se millä asiaa pystyin hieman korjaamaan oli taustan sumentaminen ja kuvatun kohteen jättäminen teräväksi, se auttoi. Lisäksi piti poistaa kaikenlaiset hallissa roikkuvat logot ja mainokset kuvista.

Tässä muutamia esimerkkejä ennen-jälkeen kuvista:

Ennen

Jälkeen, seinän epätasaisuuden poistettu, varjoja loivennettu ja punainen alusta peitetty

Ennen

Jälkeen, lattian teippi poistettu, samoin remmi,
ja taustalta poistettu häiritseviä sähkökaappeja

Vihdoin viimein tärkeimmät kuvat olivat valmiit ja pääsin toimittamaan kuvat liitolle sekä web-sivuilleni nähtäviksi. Palaute koirien omistajiltakin on ollut hyvää ja poikii lisätilauksia. Puskaradio on se paras markkinointikeino edelleen :) Sain tilauksen jo samantien seuraavaankin näyttelyyn kuvaamaan ja sinne minulla on nyt pari kehitysajatusta edellisistä näyttelyistä opittuna, toisaalta jokainen kerta on kuitenkin jollain tavalla erilainen. Seuraava näyttely onkin sitten ulkona ensivuoden kesäkuun ensimmäisenä päivänä, joten luonto tuo oman muuttujansa eikä homma pääse tuntumaan ainakaan tylsältä :)

Liity Doukas Arts Facebook sivun tykkääjäksi