perjantai 29. elokuuta 2014

Oppimista - ja lisää oppimista

Olen ikuinen opiskelija. Olen aina ollut. Kiinnostunut kaikesta. Pidän uppoutumisesta aiheeseen joka kiinnostaa minua. Enkä jätä asiaa siihen vaan kahmin kaiken tiedon jonka voin käsiini saada. Lapsena kannoin kirjastosta kassikaupalla kirjoja kotiin. Käytän edelleen kirjastoa mutta Internet on se josta suurimman osan tiedosta saan.

Valokuvauksessa hyödynnän myös kursseja sillä live-tilaisuudet ja todellinen tekeminen on aina sellaista jota on-line kurssit webissä eivät pysty tarjoamaan. Toisaalta kurssitarjonta on aika nopeasti läpikäyty ja kurssit alkavat toistaa itseään nopeasti. Mutta olen myös on-line kurssien ja materiaalien suurkuluttaja. Haluan oppia erilaisia tapoja tehdä asioita. Erilaisia, uusia ja tehokkaampia tapoja tehdä asioita eri tavalla kuin ennen. Nykyään on mahdollista päästä helposti maailman arvostetuimpien osaajien oppilaaksi. Tätä hyödynnän jatkuvasti. Otan vinkkejä ja vaikutteita 'parhailta' ja tuon niitä vähän kerrallaan osaksi omaa tekemistäni. Muotoillen ja kehittäen omaa näkemystäni ja kädenjälkeä. Toisten tyylin kopioinnissa ei itsessään olisi mitään järkeä, paitsi harjoitusmielessä, jotta oppii miten joku asia tehdään.

Istun illasta toiseen, kun mahdollista, katsomassa kursseja, videoita, toisten ottamia kuvia, ja yritän oppia lisää ja uutta. Lisäksi kehitän ja pyrin koko ajan tarkentamaan erikoisaluetta jolla työskentelen. Harjoittelen välineiden käyttämistä ja yritän oppia ne mahdollisimman hyvin ja monipuolisesti. Tullakseni hyväksi, en usko siihen että oikea tie on tehdä kaikkea mahdollista. Uskon siihen että keskittymällä tietynlaiseen aiheeseen, tyyliin ja menetelmään, voin kehittää ja syventää sitä osaamista ja oppia ymmärtämään sen alueen paremmin. Ja olen huomannut että eniten minua kiinnostaa kuvata ihmistä. Tietyllä tapaa idealistisena hahmona muotokuvassa. Kertoen kuvalla ihmisestä jotain, mielellään tarinan. Jotain sellaista mitä tämä ihminen ei itse ole edes huomannut itsessään tai jota hän ei ehkä osaa pukea sanoiksi. Se voi olla tietty tunne, ele, jokin olemuksessa. Tai se voi olla meneillään oleva elämänvaihe  -lapsuus, ripille pääsy, opiskelun päättyminen, naimisiinmeno, raskausaika, uuden lapsen syntymä, perhe, uusi alku - mikä vain.

Tänä päivänä, kun kuvaamme enemmän kuin koskaan, meistä jää kuvia ehkä vähemmän kuin koskaan. Kuulostaa hullulta ja uskomattomalta. Mutta yritäpä löytää jotain 10 vuotta sitten digitaalikameralla otettuja kuvia. Ja sitten on vielä ero siinä minkälaisia kuvat ovat. Siksi näenkin tärkeänä työni jossa voin kuvata ihmisiä kuviksi jotka ovat heidän arvoisia. Ei niinkään heitä itseään varten, vaan tulevia ihmisiä varten. Jokainen ansaitsee tulla kuvatuksi ja jokainen kuvattava ansaitsee tulla tallennetuksi kestävään ja arvoiseensa lopputulokseen. Tätä tarjoan yrityksessäni, siksi se on olemassa. Siksi olen valokuvaaja. Siksi kuvaan muotokuvia.


perjantai 15. elokuuta 2014

Näetkö kuvassa elefantin kasvot?

Vyörypilvi, Wall Cloud, Dimi Doukas / Doukas Arts
Näetkö kuvassa elefantin kasvot?
Luonto ei lakkaa mykistämästä kauneudellaan. Ja pilvet ovat aina hyvin inspiroivia, varsinkin poutapilvet ja myrskypilvet. Tässä jo yläpuolelleni ehtinyt vyörypilvi, joka edeltää ukkosmyrkskyä. Otin kuvan sen hyvin graafisesta ja levottomasta ulkomuodosta. Lisäsin kuvaan väriä (toning) jolla korostin pilvien muotoja ja varjokohtia. Mutta sitä ei tarvinnut tehdä paljoakaan, koska pilvi oli jo valmiiksi 'uhkaavan' näköinen.

torstai 14. elokuuta 2014

Äiti ja tytär - old school kuva

Mother and child photograph by Dimi Doukas
Äiti ja tytär / Mother and child
Tässä kuvassa on käytetty vain luonnonvaloa. Asetelma on 'klassinen' jos niin voi kutsua. Katseet kuvassa kulkevat vastakkaisten kulmien suuntiin. Äidin hiukset luovat kontrastin ja tummemman osion kuvan yhteen kulmaan ja vauvan vaalea asu tuo taas dynamiikassa toisen ääripään kuvan alemmassa osassa. Valolle muodostuu selkeä suunta äidin kasvojen 'korkovaloista'. Jopa 'Rembrandtin kolmio' löytyy poskelta :) Rajauksen olen tehnyt hyvin 'close up' elikkäs tiukkana jotta huomio keskittyisi vain olennaiseen. Äidin katse sekä vauvan asettuminen kuvassa vie katseen haluttuun kohteeseen eli vauvan kasvoihin. 'Blurrattu' eli sumeampi tausta myös auttaa tässä (linssin ja aukon kapeasta syväterävyydestä johtuen, ei jälkikäsittelystä). Kuva on rakeinen (tarkoituksella) jolla jäljittelen vanhaa mustavalkofilmiä. Kuvan aihe ja sommitelma on jollain tavalla ikuinen.

perjantai 8. elokuuta 2014

Yhden valotuksen otos verrattuna HDR kuvaan

Tsasounan kuva normaalina verrattuna HDR kuvaan
Yhden oton kuva verrattuna useamman otoksen yhdistettyyn HDR kuvaan
Tässä Lieksassa ottamassani Paavo Pavliaisen yksityisen tsasounan kuva. En tehnyt tähän vielä sen kummemmin rajausta, koska halusin metsää olevan paljon mukana kuvassa tätä vertailua varten. Kuva on tässä esimerkkinä siitä kuinka vaikeaa tsasounan (tai minkä tahansa kohteen) kuvaaminen on etenkin aurinkoisella ilmalla silloin kun valojen ja varjojen erot ovat voimakkaat. Eli kun kohteen valotuksen dynamiikka ylittää kameran dynaamiikan tallennuskyvyt. Ja tämä koskee pääsääntöisesti myös kalliimpiakin ammattikameroita. Vasemmalla on 'normaali' kuva, eli yhden valotuksen otos. Se on kuva jossa on kuvattaessa jouduttu tekemään kompromissia siitä haluaako kuvassa näkyvän valossa vai varjossa olevat yksityiskohdat. Jompikumpi kärsii aina. Sen sijaan oikealla on sitten on 7 kuvan sarja, jossa jokainen kuva valotettu eri tavalla, yhdistettynä jälkikäsittelyssä yhdeksi kuvaksi. Tätä kutsutaan HDR (High Dynamic Range) kuvaukseksi. Lisäksi kuvassa on hieman vielä korostettu värikylläisyyttä, jonka vuoksi vihreä saattaa näyttää vähän 'äitelältä'. Joskin minä pidän siitä että se on jopa vähän överi - vähän kuin karamelli :) . Painettaessa paperille värit sitten kuitenkin hieman himmenevät. Mutta tässä oikeanpuoleisessa kuvassa jopa pimeimmissä varjokohdissa on väriä ja yksityiskohtia näkyvissä. Vasen, yhden valotuksen kuva yksinään olisi periaatteessa ok. Se on sellaista mihin on totuttu. Kunnes viereen laittaa oikeanpuoleisen kuvan. Siihen verrattuna vasen kuva näyttää melkein mustavalkokuvalta :)

HDR kuvan muodostin käyttämällä Photoshopin pluginia: NIK HDR Efex Pro, johon päädyin lukemieni vertailujen perusteella. Pidän siitä että se toimii pluginina Photoshopissa, Bridgessä ja Lightroomissa. Ero on pääsääntöisesti 'workflowssa' eli työnkulun etenemisessä. Minulle on sopivampaa se, että voin jatkaa photoshopissa avoinna olevasta kuvasta editoimaan kuvaa automaattisesti avautuvassa omassa ohjelmassaan. Sen sijaan että käynnistäisin erikseen toisen sovelluksen, siirtyisin siihen ja sieltä käsin hakisin avattavan kuvan.