sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Vinkkejä valokuvaamiseen

Valokuvaamisen sudenkuoppia

Pin-up valokuvaaja pulassa
Malli: Annabella
Kuva: Dimi Doukas
Valokuvata voi kuka vain kun vain on kamera ja osaa painaa laukaisinta, eikö niin? Teknisesti joo, käytännössä ei. Aivan kuten mikä tahansa ammatti, myös valokuvaus on ala, jota ei opita hetkessä. Eikä välineet korvaa osaamista. Kenestäkään ei tule formulakuskia pelkällä formula-autolla - tarvitaan myös osaaminen eli vuosien kehittyminen ajaa sitä. Eikä puuseppää tule vain ostamalla sirkkeli ja vannesaha. Sen sijaan kun on osaamista jollain ammatillisella alueella, niin kannattaa tehdä siitä mahdollisiman paljon laskutettavaa työtä eikä lähteä opettelamaan kaikkia muitankin ammatteja. Tästä lisää blogikirjoituksessani Pitäisikö yritysten ottaa kuvia itse vai ostaa valokuvaus palveluna?. Tässä kuitenkin muutamia huomioitavia perusasioita valokuvaamisessa.


Salaman käyttö

Väärinkäytettynä salaman valo poistaa kuvasta kaiken elävyyden ja hävittää varjoja sieltä missä niitä tarvittaisiin. Usein salamaa tarvitaan valaisemaan kohde kun ympäröivää valoa ei ole tarpeeksi tai kun halutaan korostaa tärkeää osaa kohteesta ja tuoda esiin kohteen muotoa. Lopputuloksena on helposti 'tasainen lätty' jossa kohteen muoto, pinta tai materiaali ei tule esiin koska kaikki muotoa korostavat varjota on valaistu ja siten poistettu. Ensimmäinen sääntö on että irroita (jos mahdollista) salama pois kameran päältä. Jo pelkästään se muuttaa lopputulosta huomattavasti. Vaihtoehtoisesti voit viedä kohteen ikkunan tai vaalean seinän lähelle ja antaa luonnonvalon tuoda pehmeä valo toiselle puolelle kohdetta. Tämä tomii paremmin henkilkuvaamisessa kuin pinnan struktuurin esilletuomisessa.

Kohteen asettelu

Sillä on merkitystä miten kohteen asettelee. Onko henkilö suoraan eteenpäin niinkuin passikuvassa vai hartiat hieman käännettynä. Onko kasvot eteen vai vähän sivulle, mihin katse on suunnattu. Katse pääsääntöisesti kannattaa suunnata kameraan, jos otetaan muotokuvaa. Poikkeuksena tietysti se jos haletaan poissaolevaa ilmettä. Väkisin hymyileminen ei ole hyväksi lopputulokselle. Luonnolliset ilmeet, vaikka pienikin hymyn kare suupielissä jo usein riittää. Joskus vakavuudellekin on paikkansa. Jos poseeraaminen tuntuu erittäin hankalata niin hommaa voi helpottaa sillä että kuvan ottaa arkisessa tilanteessa, esim. työn äärellä. Eikä pelkästään asento, vaan myös kohteen sijainti lopullisessa kuvassa sekä kohteen ympärillä näkyvä tausta on tärkeää, kun halutaan kohdentaa huomio kohteeseen eikä ympäristöön. Tällöin ympäristön tulee olla riittävän neutraali ja kohteen aseteltu kuvaan siten että huomio kiinnittyy siihen eikä johonkin muuhun asiaan kuvassa. Tämä ei tarkoita että kohde pitää lätkäistä juuri kuvan keskelle, yleensä se ei ole paras vaihtoehto, vaan kohteen vieminen aavistuksen sivuun kuvan keskusta antaa kuvalle enemmän elävyyttä.

Mistä suunnasta kuvaan?

Yleissääntönä voi pitää sitä että ensimmäinen kohta jolla seisot kun keksit ottaa kuvaa jostain kohteesta, ei ole se paras. Liiku vähän kohteen ympärillä jos mahdollista, tai ota ainakin askel tai pari johonkin suuntaan ja katso tuleeko kuvasta siten parempi. Osuutko valo paremmin kohteeseen jos siirryt vähän, onko kuva parempi hieman alempaa tai ylempää otettuna, onko mahdollisesti horisontti tai joku muu raja häiritsevästi juuri kuvan keskellä. Ja mikä tärkeintä muotokuvauksessa, varmista ettei mikään taustalla oleva asia, kuten oksa tai tolppa tai takana seisova henkilö 'kasva' oudosti kuvattavan päästä. Eli varmista ettei taustalla 'kiinni' kohteessa ole mitään häiritsevää. Jos kohteena on matala kohde, kuten lapsi tai pienempi eläin, notkista polviasi ja asetua samallle korkeudelle (tai vähän alemmas), jotta varsinkaan henkilöön ei synny rumannäköistä perspektiivivääristymää kun pää on iso ja jalat ovat todella pienet (näin käy kuvattaessa reilusti yläviistosta)

Kuvan värit ja formaatti

Se mihin kuvaa tullaan käyttämään määrittää kuvan koon sekä käytettävän väriavaruuden ja lopulta tiedostoformaatin. Nämä kaikki on oltava tiedossa jo silloin kun kuvaa ollaan ottamassa. Jos kuva tulee näytölle (web-sivuille) niin kuvan resoluution ei välttämättä tarvitse olla niin suuri kuin jos kuva tuleekin messuseinään. Tai jos kuva menee printtimainontaan niin eronsa on sillä tuleeko kuva kiiltävään aikakausilehtipaperiin vai sanomalehden huokoiselle ja harmahtavalle paperille.

Tiedostomuodoista

Jos haluat helppoja ja nopeita kuvia web-sivuille, eikä Sinulla ole tarkoituksena juurikaan muokata kuvia jälkeenpäin, tällöin sopiva tiedostomuoto on JPG. Useat kännykkäkamerat ja pokkarikamerat ottavat automaattisesti kuvia juuri tähän muotoon. Voit ainakin valita tämän tiedostomuodon kun siirrät tai lähetät kuvat tietokoneelle tai sähköpostiisi. Varmista asia kuvausvälineen valikosta tai ohjeesta jos olet epävarma siitä mihin muotoon kuvausväline tallentaa ottamansa kuvan. Mikäli valotuksiin, väriavaruuksiin, taustojen korjaamiseen tarvitaan jälkikäteen muutoksia, niin silloin eniten pelivaraa antaa RAW tiedostomuoto, jossa kamera säilyttää nimensä mukaisesti 'raakadatan', eli sen tiedon minkälaisena valo kameran kennolle tuli. Eli RAW-muodossa mukana on kaikki data. JPG-tiedostossa sen sijaan iso osa dataa on jo hävitetty ja JPG-tiedoston jälkikäsittely on paljon vaikeampaa, joskus jopa tietyt asiat ovat mahdottomia tehdä sen jälkeen kun kuva on jo JPG-muodossa. RAW-tiedostomuoto löytyy lähinnä kalliimmista järjestelmäkameroista ja se vaatii myös monipuolisempia kuvankäsittelyohjelmia, jotka tukevat RAW-tiedostomuotoa. RAW-tiedosto yleensä lopulta tallennetaan TIFF-muotoon tietokoneella. TIFF on helposti 50 kertaa suurempi tiedostokooltaan kuin JPG, joka selittää myös miksi RAW-vaihtoehto puuttuu kännyköistä ja pokkareista. On olemassa muitakin tiedostomuotoja joita käytetään, mutta JPG ja (RAW)TIFF ovat ehkä ne tärkeimmät.

Jos nyt kuitenkin haluat ostaa valokuvauksen palveluna?
Laita minulle viestiä ja tutustu Doukas Arts web sivuihin

Liity Doukas Arts Facebook sivun tykkääjäksi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti