sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Kuvaamassa Helsingin Metropoliitta Ambrosiuksen juhlajumalanpalveluksessa





Helsingin Metropoliitta Ambrosius
Piispan asuun puettuna

Oli kulunut 25v siitä kun Helsingin Metropoliitta Ambrosius vihittiin piispaksi. Tämän kunniaksi järjestettiin juhlajumalanpalvelus Uspenskin katedraalissa Helsingissä ja sain kutsun viralliseksi valokuvaajaksi tapahtumaan. Ortodoksina ja pitkään myös ortodoksisessa kuorotoiminnassa mukana olleena ortodoksiset jumalanpalvelukset eivät ole minulle vieras asia. Se on asia joka helpottaa valokuvaajana, kun tietää minne sijoittua ja vastaavasti mistä pysyä pois. Ja myös mistä saa ja mistä ei saa kulkea, ihan noin opillisestikin.


Juhlapäivänä lähdin matkaan hyvissä ajoin aamusta ollakseni paikalla tuntia ennen tilaisuuden alkua. Halusin aikaa varmistaakseni valaisuolosuhteet ja ottaakseni kuvat 'värikartasta' eli Datacolorin Colorchecker:istä. Sen avulla halusin varmistaa että pystyn palauttamaan kuviin värit sellaisina kuin ne olivat kuvaushetkellä, ilman kameran tekemää värivääristymää kuvan tallentuessa. Jokainen kamera tallentaa kuvatiedon hieman omalla tavallaan ja tallennusvaiheessa väreissä tapahtuu muutoksia. Esimerkkinä vaikka sinisestä voisi tulla hieman turkoosiin vivahtava, punaisesta tulee hieman tummempi ja harmahtavampi. Linssit olin jo aiemmin kalibroinut automaattitarkennuksella, jotta saisin mahdollisimman tarkkoja kuvia.

Usepenskin Katedraali Helsingissä
Saapuessani tuuli oli varmasti lähes myrskylukemissa ja Uspenskin ollessa aivan meren äärellä ja korkealla paikalla, katselin jo kupoleita ja ristejä kohti että kestääkö ne paikallaan, vai putoavatko alas tuulen voimasta :) Taivas oli sininen ja aamuaurinko paistoi matalasta kulmasta valaisten kirkkoa jättäen hyvin jyrkkiä varjoja. Joten en ollut päässyt tuulessa edes kirkkoon kun teki mieli ottaa kuva kirkosta ulkoapäin juuri tuossa aamun kovassa valossa. Tavarat alas käsistä, jalusta pystyyn ja sitten se mitä en haluaisi kovin usein tehdä. Linssin vaihto kovassa tuulessa, sillä siinä on suuri ja todennäköinen riski saada pieniä roskia kameran sisälle ja kennolle. Vaihdettuani linssin  Tilt Shift linssiin (laajakulmalinssi, jota käytän arkkitehtuurikuvauksiin), otin kuvat kirkosta.

Olin varautunut myös käsisalamoilla siltä varalta jos ei valo riittäisi, mutta sisälle päästyäni arvioin että suurentamalla ISO arvoa kamerassa, homma toimii paremmin ja vielä säällisissä rajoissa kohinan suhteen. Taas kerran se että linssillä on suuri valovoima, osoittautui investoinnin arvoiseksi. Paitsi että salama on häiritsevää välkyttelyä tilaisuuksissa, se tekisi kuvaamisesta tietyllä tavalla haastavamman. Salama valaisisi vain ehkä 10m asti ja saadakseni muutakin näkyviin joutuisin käyttämään pitkää valotusaikaa ja mahdollisesti myös jalustaa. Se olisi ollut varasuunnitelmani, mutta nyt saisin kuvata käsivaralta ja liikkua helpommin, kun en tarvitsisi jalustaa.

Taivaalliset valonsäteet läsnä palveluksessa.
Aurinko ja savu ovat pettämätön yhdistelmä
Ortodoksipalveluksissa on sekä tuohuskynttilöitä, että suitsukkeita. Näistä muodostui savua, joka yhdessä ikkunoista paistaneen aamuauringon kanssa muodostivat pettämättömän kauniin yhdistelmän, jossa valopilarit laskeutuivat kirkon lattiaan ja maalautuivat savun ansiosta näkyviin myös ilmassa. Hyödynsin myös ikkunoista tulevaa valoa vastavalona, joka antoi enkelimäisiä valoefektejä kuviin :)

Hain haluamiani kuvakulmia ja rajauksia saadakseni kuviin tunnetta ja tunnelmaa pelkän dokumentoinnin lisäksi. Pidän siitä kun saan pysäytettyä hetken siten että kuvassa välittyy kohteen ilmeessä jokin tunne, saan vangittua ajatuksen ja tunnetilan, sen hetken kun ihminen kaikkien ympäröimänäkin on kuitenkin yksin itsensä kanssa. Ja toisaalta kuvaan myös yhteisöllisyyttä, jotka tässäkin palveluksessa tuli esiin piispaa ympäröivien kirkkoherrojen ja papiston ja ponomarien toisiinsa sitovissa perinteissä, liikkeissä, sijoittumisessa ja katseissa. Sekä papiston ja kirkkokansan vuorovaikutuksessa. Palveluksessa kaikella on tarkoituksensa ja ortodoksipalveluksissa jos missä on paljon symboliikkaa, moni asia on suora viittaus historiaan, siihen mitä tapahtui ja mitä tehtiin jo muutama tuhat vuotta sitten.

Metropoliitta Ambrosius pitämässä
opetuspuhetta palveluksen yhteydessä
Tilaisuuden päätyttyä minulla oli kasassa mielestäni ihan onnistunutta materiaalia. Olisin voinut kuvata vaikka useamman sata kuvaa lisää, mutta se olisi jo häirinnyt tilaisuutta liikaa. Palveluksessa kuvaamisen yksi hankaluus onkin siirtyä oikeaan kohtaan kuvaamaan ajoissa ja olla häiritsemättä liikaa kameran äänellä, ilman että kumpikaan näistä häiritsee liikaa varsinaista palvelusta. Toimiva kompromissi on vaikea tavoite. Harvensinkin kuvaamista Metropoliitan pitämän opetuspuheen jälkeen, kun tärkeimmät kuvat oli saatu jo otettua.

Selvästi minulla oli myös korkeampia voimia puolellani. Niin kauniita muutamista kuvista mielestäni tuli. Aurinko oli juuri oikealla korkeudelle ja paistoi juuri sopivasti ikkunoista ja savuakin oli juuri sopivasti. Kaikin puolin hauska kokemus ja olin olosuhteisiin nähden tyytyväinen kuviin. Kyseessä kuitenkin oli 'live'-tilanteesta otettujen ihmisten kuvaaminen, joka myös on aina tietynlainen kompromissi. Aina ei pääse asettumaan siihen parhaaseen kohtaan kuvaamaan, koska siinä seisoo muista ihmisiä tai siinä on muita fyysisiä esteitä, joten kuvan joutuu ottamaan toiseksi parhaasta paikasta johon pääsee. Tätähän tilannekuvaaminen on. Pyritään ottamaan siihen hetkeen parhaasta kohdasta ja kuvakulmasta niin hyvä kuva kuin mahdollista.

Kunniavieraita

Sen verran tyytyväinen tilaaja oli kuviin että sanoivat ehdottomasti käyttäväni minua jatkossakin kun mitä tahansa kuvaustarpeita tulee. Tuo taitaa olla se paras palaute jota voi toivoa :)




keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Akvarelli- ja valokuvanäyttelyni Nastolassa toukokuussa 2014

Dimi Doukas akvarelli ja valokuvanäyttely Taidekeskus Taarastissa
Taidekeskus Taarasti Nastolassa
Dimi Doukas akvarelli- ja valokuvanäyttely järjestetään Taidekeskus Taarastin isossa salissa Nastolassa toukokuussa 2014. Ainakin akvarellit tulevat olemaan myynnissä, kuten aiemmissakin näyttelyissä. Eli vaikka valmistujaislahjaksi vink, vink :)

Avajaiset näillä näkymin 4.5.2014 klo 14:00.

Luvassa on 'perinteikkäät' avajaiset - ja jos joku ei tiedä mitä se minun sanastossa ja näyttelyissä tarkottaa niin senhän näkee sitten :) Salissa riittää seinäpintaa, joten tekemistä riittää. Onneksi en yleensä ajattele liikaa etukäteen vaan innostun ja ryhdyn toimeen. Jos ajattelisin, niin en varmaan ikinä lähtisi tekemään mitään. Sen verran työläästä ja rahallisestikin merkittävästä panostuksesta tässäkin on kyse. Ideoita pursuaa enemmän kuin aika ja budjetti antaa myöten. Mutta sitä mietitään ja tarkennetaan sitten matkan varrella :) On aikakin pitää taas näyttely!

Koko toukokuun ajan näyttelyvieraille ilmainen kahvitarjoilu!




sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Vinkkejä valokuvaamiseen

Valokuvaamisen sudenkuoppia

Pin-up valokuvaaja pulassa
Malli: Annabella
Kuva: Dimi Doukas
Valokuvata voi kuka vain kun vain on kamera ja osaa painaa laukaisinta, eikö niin? Teknisesti joo, käytännössä ei. Aivan kuten mikä tahansa ammatti, myös valokuvaus on ala, jota ei opita hetkessä. Eikä välineet korvaa osaamista. Kenestäkään ei tule formulakuskia pelkällä formula-autolla - tarvitaan myös osaaminen eli vuosien kehittyminen ajaa sitä. Eikä puuseppää tule vain ostamalla sirkkeli ja vannesaha. Sen sijaan kun on osaamista jollain ammatillisella alueella, niin kannattaa tehdä siitä mahdollisiman paljon laskutettavaa työtä eikä lähteä opettelamaan kaikkia muitankin ammatteja. Tästä lisää blogikirjoituksessani Pitäisikö yritysten ottaa kuvia itse vai ostaa valokuvaus palveluna?. Tässä kuitenkin muutamia huomioitavia perusasioita valokuvaamisessa.


Salaman käyttö

Väärinkäytettynä salaman valo poistaa kuvasta kaiken elävyyden ja hävittää varjoja sieltä missä niitä tarvittaisiin. Usein salamaa tarvitaan valaisemaan kohde kun ympäröivää valoa ei ole tarpeeksi tai kun halutaan korostaa tärkeää osaa kohteesta ja tuoda esiin kohteen muotoa. Lopputuloksena on helposti 'tasainen lätty' jossa kohteen muoto, pinta tai materiaali ei tule esiin koska kaikki muotoa korostavat varjota on valaistu ja siten poistettu. Ensimmäinen sääntö on että irroita (jos mahdollista) salama pois kameran päältä. Jo pelkästään se muuttaa lopputulosta huomattavasti. Vaihtoehtoisesti voit viedä kohteen ikkunan tai vaalean seinän lähelle ja antaa luonnonvalon tuoda pehmeä valo toiselle puolelle kohdetta. Tämä tomii paremmin henkilkuvaamisessa kuin pinnan struktuurin esilletuomisessa.

Kohteen asettelu

Sillä on merkitystä miten kohteen asettelee. Onko henkilö suoraan eteenpäin niinkuin passikuvassa vai hartiat hieman käännettynä. Onko kasvot eteen vai vähän sivulle, mihin katse on suunnattu. Katse pääsääntöisesti kannattaa suunnata kameraan, jos otetaan muotokuvaa. Poikkeuksena tietysti se jos haletaan poissaolevaa ilmettä. Väkisin hymyileminen ei ole hyväksi lopputulokselle. Luonnolliset ilmeet, vaikka pienikin hymyn kare suupielissä jo usein riittää. Joskus vakavuudellekin on paikkansa. Jos poseeraaminen tuntuu erittäin hankalata niin hommaa voi helpottaa sillä että kuvan ottaa arkisessa tilanteessa, esim. työn äärellä. Eikä pelkästään asento, vaan myös kohteen sijainti lopullisessa kuvassa sekä kohteen ympärillä näkyvä tausta on tärkeää, kun halutaan kohdentaa huomio kohteeseen eikä ympäristöön. Tällöin ympäristön tulee olla riittävän neutraali ja kohteen aseteltu kuvaan siten että huomio kiinnittyy siihen eikä johonkin muuhun asiaan kuvassa. Tämä ei tarkoita että kohde pitää lätkäistä juuri kuvan keskelle, yleensä se ei ole paras vaihtoehto, vaan kohteen vieminen aavistuksen sivuun kuvan keskusta antaa kuvalle enemmän elävyyttä.

Mistä suunnasta kuvaan?

Yleissääntönä voi pitää sitä että ensimmäinen kohta jolla seisot kun keksit ottaa kuvaa jostain kohteesta, ei ole se paras. Liiku vähän kohteen ympärillä jos mahdollista, tai ota ainakin askel tai pari johonkin suuntaan ja katso tuleeko kuvasta siten parempi. Osuutko valo paremmin kohteeseen jos siirryt vähän, onko kuva parempi hieman alempaa tai ylempää otettuna, onko mahdollisesti horisontti tai joku muu raja häiritsevästi juuri kuvan keskellä. Ja mikä tärkeintä muotokuvauksessa, varmista ettei mikään taustalla oleva asia, kuten oksa tai tolppa tai takana seisova henkilö 'kasva' oudosti kuvattavan päästä. Eli varmista ettei taustalla 'kiinni' kohteessa ole mitään häiritsevää. Jos kohteena on matala kohde, kuten lapsi tai pienempi eläin, notkista polviasi ja asetua samallle korkeudelle (tai vähän alemmas), jotta varsinkaan henkilöön ei synny rumannäköistä perspektiivivääristymää kun pää on iso ja jalat ovat todella pienet (näin käy kuvattaessa reilusti yläviistosta)

Kuvan värit ja formaatti

Se mihin kuvaa tullaan käyttämään määrittää kuvan koon sekä käytettävän väriavaruuden ja lopulta tiedostoformaatin. Nämä kaikki on oltava tiedossa jo silloin kun kuvaa ollaan ottamassa. Jos kuva tulee näytölle (web-sivuille) niin kuvan resoluution ei välttämättä tarvitse olla niin suuri kuin jos kuva tuleekin messuseinään. Tai jos kuva menee printtimainontaan niin eronsa on sillä tuleeko kuva kiiltävään aikakausilehtipaperiin vai sanomalehden huokoiselle ja harmahtavalle paperille.

Tiedostomuodoista

Jos haluat helppoja ja nopeita kuvia web-sivuille, eikä Sinulla ole tarkoituksena juurikaan muokata kuvia jälkeenpäin, tällöin sopiva tiedostomuoto on JPG. Useat kännykkäkamerat ja pokkarikamerat ottavat automaattisesti kuvia juuri tähän muotoon. Voit ainakin valita tämän tiedostomuodon kun siirrät tai lähetät kuvat tietokoneelle tai sähköpostiisi. Varmista asia kuvausvälineen valikosta tai ohjeesta jos olet epävarma siitä mihin muotoon kuvausväline tallentaa ottamansa kuvan. Mikäli valotuksiin, väriavaruuksiin, taustojen korjaamiseen tarvitaan jälkikäteen muutoksia, niin silloin eniten pelivaraa antaa RAW tiedostomuoto, jossa kamera säilyttää nimensä mukaisesti 'raakadatan', eli sen tiedon minkälaisena valo kameran kennolle tuli. Eli RAW-muodossa mukana on kaikki data. JPG-tiedostossa sen sijaan iso osa dataa on jo hävitetty ja JPG-tiedoston jälkikäsittely on paljon vaikeampaa, joskus jopa tietyt asiat ovat mahdottomia tehdä sen jälkeen kun kuva on jo JPG-muodossa. RAW-tiedostomuoto löytyy lähinnä kalliimmista järjestelmäkameroista ja se vaatii myös monipuolisempia kuvankäsittelyohjelmia, jotka tukevat RAW-tiedostomuotoa. RAW-tiedosto yleensä lopulta tallennetaan TIFF-muotoon tietokoneella. TIFF on helposti 50 kertaa suurempi tiedostokooltaan kuin JPG, joka selittää myös miksi RAW-vaihtoehto puuttuu kännyköistä ja pokkareista. On olemassa muitakin tiedostomuotoja joita käytetään, mutta JPG ja (RAW)TIFF ovat ehkä ne tärkeimmät.

Jos nyt kuitenkin haluat ostaa valokuvauksen palveluna?
Laita minulle viestiä ja tutustu Doukas Arts web sivuihin

Liity Doukas Arts Facebook sivun tykkääjäksi

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Spanielien pääerikoisnäyttelyn kuvauskokemuksia Hyvinkäältä

Spanieliliiton puheenjohtaja oli minuun yhteydessä tässä aiemmin syksyllä ja kysyi josko olisin halukas kuvaamaan myös tulevan päänäyttelyn Hyvinkäällä. Olin kuvannut edellisen spanielinäyttelyn Nurmijärvellä. Nopea vilkaisu kalenteriin ja sopihan se. Näyttelyaamuna pakkasin edellisenä iltana pakatut kuvausvälineet autoon. Tällä kertaa en ottaisi koko liikkuvaa kalustoa mukaan vaan yrittäisin selvitä vähän kevyemmällä varustuksella. Mukaan kameran runko, pari linssiä ja laitoinpa ihan äärimmäiseen hätään yhden käsisalaman mukaan. Linssit olivat kumpainenkin mukaan otetuista melkoisen valovoimaisia, joten en uskonut tarvitsevani salamaa.



Saavuin hyvissä ajoin perille ja selvitin mikä olisi kuvauspaikka palkituille koirille. Paikka löytyikin järjestäjän palkintopöydän vierestä. Jälleen kerran huomasin että nämä sisähallit ovat ongelmallisia, ei vain valojen suhteen vaan siksi että niissä ei ollut oikein missään kohtaan minkäänlaista tasaista taustaa, vaan joka paikassa oli jos jonkinlaista punaista laatikkoa kiertämässä seinustoja. Lisäksi näytti siltä että annettu kuvauspaikka oli todellakin ainoa, jossa oli tilaa, mutta juuri siinä kohtaa sattui olemaan myös hallin sammuneet lamput, joihin valoa ei saanut (olisi tarvittu nosturi ja polttimoiden vaihto). Eli kuvauspaikka oli hämärä, vielä hämärämpi kuin halli, jossa yleisvalokaan ei ollut järin kirkas. Joutuisin ilmeisesti sittenkin turvautumaan salamavaloon, sattuipa tuuri että nappasin sen viime hetkillä mukaan. Hyvä oli se että palkitut koirat ohjattiin luokseni kuvattavaksi eikä tarvinnut yrittää olla useammassa kehässä yhtä aikaa kuvaamassa, joka ei olisi onnistunutkaan. Luovuutta tarvittiin taustan tasaamiseksi, ja pari valkoista kertakäyttöpöytäliinaa saivat toimia kuvaustaustana. Ja muutaman ensimmäisen koiran jälkeen alkoi kuvausjärjestely toimia. Olosuhteisiin nähden kuvat alkoivat näyttää jo käyttökelpoisilta. Jouduin käyttämään yhtä käsisalamaa kiinni kamerassa, joka ei ollut kaikkein optimaalisin valotusratkaisu, mutta oli tuossa kohtaa välttämätön ja paras siinä tilanteessa. Halusin sillä saada paitsi kontrastia myös koiran turkkia paremmin esille.

Edellisellä kerralla tein varmaan ennätyksen kuvien määrässä ja se kostautui jälkeenpäin kun pelkkään kuvien karsimiseen meni kauan aikaa. Tällä kertaa malttaisin enkä kuvaisi jokaista söpöä koiraa joka ohi menisi. Mutta kuljin kyllä aina välillä kuvaamassa hauskoja koirien ilmeitä ja tilanteita. Kokonaiskuvamäärä kipusi tälläkin kertaa reilusti yli 500:n, joka vähän yllätti minut kun luulin että nyt maltoin olla räpsimättä liikaa kuvia, joita ei välttämättä tarvita.

Kuvaajan työ ei ole vain seisoskelua ja laukaisimen painamista silloin tällöin. Itse asiassa 10h päivä oli jatkuvaa kyykkyyn-ylös liikuntaa, jonka tunsin jaloissani koko seuraavan viikon. Nyt muistin kivuliaasti mikä oli seuraus viime näyttelystä. Näin lyhyessä ajassa olin tuonkin jo unohtanut :)

Kuvien karsiminen melko rankalla kädellä vei yhden illan. Pari seuraavaa päivää meni sitten kuvia työstäessä. Jälkikäsittelyyn kuului häiritsevimpien asioiden korjaaminen tai poistaminen kuvasta. Välillä innostuin tekemään kuvasta 'taideteosta' kun yritin jättää kuvaan vain oleellisen huomionkohteen ja poistaa häiritseviä kohteita kuten roskiksia, 'ylimääräisiä päitä ja käsiä' jotka näkyivät milloin kuvatun koiran selästä 'kasvavina' tai koiraa esittelevän ihmisen toisina päinä tai kolmansina raajoina. Perfektionismi ja työnkulun nopeus eivät ole näköjään missään tekemisissä keskenään. Huomasin jossain vaiheessa käyttäväni yli puoli tuntia yhden kuvan siivoamiseen ja työstämiseen. Tällä vauhdilla työ veisi viikkoja. Pakko alkaa hyväksymään se että taustalla on paljon kaikennäköistä. Se millä asiaa pystyin hieman korjaamaan oli taustan sumentaminen ja kuvatun kohteen jättäminen teräväksi, se auttoi. Lisäksi piti poistaa kaikenlaiset hallissa roikkuvat logot ja mainokset kuvista.

Tässä muutamia esimerkkejä ennen-jälkeen kuvista:
Ennen

Jälkeen, seinän epätasaisuuden poistettu, varjoja loivennettu ja punainen alusta peitetty



Ennen
Jälkeen, lattian teippi poistettu, samoin remmi,
ja taustalta poistettu häiritseviä sähkökaappeja


Vihdoin viimein tärkeimmät kuvat olivat valmiit ja pääsin toimittamaan kuvat liitolle sekä web-sivuilleni nähtäviksi. Palaute koirien omistajiltakin on ollut hyvää ja poikii lisätilauksia. Puskaradio on se paras markkinointikeino edelleen :) Sain tilauksen jo samantien seuraavaankin näyttelyyn kuvaamaan ja sinne minulla on nyt pari kehitysajatusta edellisistä näyttelyistä opittuna, toisaalta jokainen kerta on kuitenkin jollain tavalla erilainen. Seuraava näyttely onkin sitten ulkona ensivuoden kesäkuun ensimmäisenä päivänä, joten luonto tuo oman muuttujansa eikä homma pääse tuntumaan ainakaan tylsältä :)



maanantai 7. lokakuuta 2013

Pitäisikö yritysten ottaa kuvia itse vai ostaa valokuvaus palveluna?

Valokuvaaja työssään
Kysymys on hyvä, sillä varsinkin aloittavan yrittäjän tai pienen yrityksen on helppo tehdä valinta pyrkiä tekemään itse mahdollisimman moni asia ja näin ainakin näennäisesti säästää kuluissa. Samalla vain saatta käydä niin että tulokaan ei pääse kasvamaan kun aika menee 'säästämiseen' eli niiden asioiden tekemiseen, jotka eivät ole yrityksen ydinliiketoimintaa. Senkin ajan voisi käyttää tekemällä enemmän  uusasiakashankintaa, myyntityötä ja laskutettavaa työtä. Lisäksi laadullisesti ja ajallisesti ei todennäköisesti myöskään päästä samaan kuin jos asian olisi tehnyt sellainen yrittäjä jonka ydinliiketoimintaa asia olisi ollut.

Yrittäjän arkea ja todellisuutta on se, että oli yritys sitten kuinka kaukana valokuvausalasta tahansa niin kuvia tarvitaan internet-sivuille, presentaatioihin, web-kauppaan ja paperiesitteisiin. Moni yritys on myös huomannut siinä säästökohteen ottamalla kuvat itse sen sijaan että maksaisi siitä valokuvausyrittäjälle. Menojen kurissa pitäminen ja tulojen kasvattaminen on tietysti yrityksen perusperiaatteita. Mutta oma kysymys on se mitä kannattaa tehdä itse ja mihin aikansa kannattaa käyttää. Eikä ole samantekevää sekään minkä näköisiä kuvat yrityksen tuotteista ja henkilöstöstä ovat. Yrittäjä voi säästää monella tavalla. Yrityksen autot voi huoltaa itse, toimistot voi siivota omin voimin, ruoan voi laittaa itse, esitteetkin voi tehdä itse vaikka tekstinkäsittelyohjelmalla ja ottaa kuvat itse esitteeseen ja tulostaa omalla mustesuihkutulostimella. Monessa asiassa voi säästää. Mutta säästää voi myös väärissä paikoissa ja nämä edellä luetellut ovat yleensä juuri sellaisia. 

Valokuvausharrastus on suorastaan räjähtänyt käyttäjämäärän osalta. Kameroita ostetaan paljon, ja lähes kaikilla on puhelimessa kohtalainen kamera. Kynnys ja houkutus kuvan näppäämiseen itse on suuri. Joissain yrityksissä on jopa ostettu jonkintasoinen järjestelmäkamerakin jolla saadaan itse hoidettua kuvien ottaminen 'paremmin välinein' ns. oman toimen ohella. Saattaapa valokuvaaminen olla jonkun harrastuskin työpaikalla. Se ei silti tarkoita että olisi sen oikeampaa käyttää yrityksen aikaa siihen ja alkaa syventää osaamista sillä alalla - ellei ole valokuvausalan yrittäjä.

Valokuvaus on nimensä mukaisesti valon kuvaamista, eli valolla muotoilua ja valon käytön ja luonteen ymmärtämistä eri tilanteissa. Sen lisäksi valokuvaaminen on sommittelua, luovuutta ja kykyä yhdistää kuvallinen ilmaisu tukemaan kuvan tavoitetta - mielikuvaa yrityksestä tai tuotteen ominaisuutta. Valokuvausta ei opi nopeasti, kuin ei mitään ammattia. Ja välineet eivät kompensoi osaamisen puutetta- saattaapa käydä päinvastoin jos ei niitä hienompia ja monimutkaisia välineitä osata käyttää sitäkään vähää. Mitä enemmän alaa opettelee, sitä vähemmän huomaa osaavansa. Opeteltavaa alalla kuin alalla löytää aina enemmän mitä syvemmälle osaamisessa poraudutaan, sillä ymmärrys kokonaisuudesta kasvaa osaamisen myötä. Siksi kyseenalaistankin sen että yrittäjä käyttää aikaansa asiaan joka ei ole hänen osaamisaluettaan. Oma aika pitää nähdä arvokkaana. Siitä pitää uskaltaa pyytää riittävästi rahaa kompensaationa menetettyyn aikaan ja hankittuun ammattiosaamiseen ja välineistöön. Vastaavasti tätä aikaa ei pidä tuhlata tekemällä niitä tehtäviä, jotka eivät kehitä omaa ammattiosaamista eivätkä kasvata yrityksen tuloja. Ilmaiseksi asiat eivät muutu itse tekemällä, se on harha johon ei kannata haksahtaa, tai huomaa ettei omasta laskutettavasta työstä saa riittävästi tuloja ja vuorokaudessa ei tunnit riitä. 

Kannattaa rohkeasti verkostoitua paikkakunnan muiden toimijoiden kanssa ja varmistaa puolin ja toisin että käytämme toistemme palveluita, emme yritä tehdä kaikkea itse, emmekä hae kaikkea halvimmalla myöskään ulkomailta vaikka se internetin myötä yhä helpompaa onkin. Se kaikki kun heijastuu oman paikkakuntamme ja maamme työllisyystilanteeseen. Muutamien kymppien tai kalliimmissa hankkeissa satasten säästöllä voi olla suuret kerrannaisvaikutukset, kun asiaa aletaan katsoa riittävän laajassa perspektiivissä. Ja kukapa sen viimeksi maksaisi kuin me itse, ja vieläpä niin monella tapaa.

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Pin-up kuvausta Agony Von Grim ja Heini Pieviläisen kanssa

Kerron tässä mitä kaikkea kuului tämänkertaiseen Pin-up kuvaussession valmistelemiseen ja miten varsinainen kuvaus meni. Mitä rekvisiittaa käytettiin ja millä välineillä kuvat tuli otettua ja muokattua.

Olimme sopineet että kuvaan Agony Von Grim, joka on alternative-malli. Halusin tehdä kuvauksen Pin-up tyyliin. Tavoitteena ei ollut puritismi eli en yrittänyt lähtökohtaisesti replikoida ja toteuttaa täydellisesti 50's näköistä Pin-up kuvaa, vaan nimenomaan 'Pin-up tyylisyys' oli ja on avainjuttu. Pin-upia tässä päivässä :) Minulla oli useampi Pin-up malli tulossa kuvauksiin lähiviikkojen aikana, joten homma käynnistyi jo ennen ensimmäistäkään kuvausta sillä, että ideoin erilaisia kuvaideoita joita haluaisin toteuttaa. Kahdesta syystä; ensinnäkin se auttoi päättämään minkä tyyppinen kuva sopisi millekin mallille ja toiseksi, mitä rekvisiittaa tarvitsen. Useimmiten mallin ollessa minulle uusi, haluan tehdä ensimmäisen kuvauksen studiossa, sillä se on mallille (ja kuvaajallekin) helpompi ja suojaisampi paikka. On helpompi keskittyä pelkästään kuvaamiseen ja mallina oloon, kun ei ole miljöökuvauksen 'häiritseviä' tekijöitä mukana ja muutenkin vähemmän liikkuvia osia. Eli kun olin ideoinut minkälaisia kuvia haluaisin, niin sain siitä jo raamit sille minkälaista rekvisiittaa tulisin tarvitsemaan. Pari viikkoa tuli kierreltyä ahkeraan kirppiksiä sekä Ikeassa tuli myös haettua merihenkistä pyyhettä, lampaan taljaa, 'katosta roikkuvaa sängyn hyönteissuojaverkkoa' ja päiväpeiton tapaista läpikuultavaa 'huopaa' ja tekokukkia (yllättävän laadukkaita). Kirppikseltä löysin pari vanhaa puhelinta (toinen vanha VR:n musta puhelin) ja vanhan kameran. Löytyipä sieltä muutakin hauskaa, mutta niillä ei ollut mitään tekemistä Pin-up kuvauksen kanssa :) Oikeasti minua ei pitäisi päästä kiertelemään niissä :)

Studio oli buukattu yhteistyö-yrityksestä Vihtkarista Nummelasta ja olin luvannut hakea Agony Von Grim -mallin ja meikkitaiteilija Heini Pieviläisen Helsingistä kuvauksiin. Heini valmistelisi Agonyn hiukset ja meikin.  Kävin hakemassa heidät ja olimme studiolla jo hyvissä ajoin. Mutta hyvä niin, sillä meikkien ja hiusten laitto vie hyvän aikaa ja sain valmistella rauhassa studion rekvisiitat paikalleen ensimmäistä kuvausta varten sekä säädellä valoja valmiiksi.


Päätin pitää valojen määrän vähäisenä, käyttäen vain kahta salamaa (enempikin olisi ollut mahdollista, mutta halusin valaistuksen osalta pysytellä minimalistisemmalla tiellä). Pieni silaus vielä, eli iPadiltä Spotify musiikkiohjelma päälle ja Nokian langaton ladattava kaiutin (edelleen paras jonka olen nähnyt) ja sitten 50-luvun reipasta musaa luomaan oikeanlaista tunnelmaa Pin-up kuvaukseen :)






Vihdoin hiukset ja meikki oli valmiit ja oli aika alkaa kuvaukset. Olin ottanut iPadille mukaan myös esimerkkikuvia (50-luvun maalauksia) siitä minkälaisia kuvia pyrkisin saavuttamaan. En yrittänyt tehdä yksi-yhteen samanlaista lopputulosta, sillä meillä ensinnäkin rekvisiitta sekä vaatetus oli erilaista kuin kuvissa, joten kuvat toimivat enemmänkin viitteellisenä. Asennot oli niissä tärkeämpiä, samoin ilmeet. Ajattelin että mallin on helpompi ymmärtää mitä olen hakemassa, jos hän näkee esimerkkikuvan sen tyyppisestä kuvasta, jonka pyrin luomaan. Mukaan ensimmäiseen kuvaan otettiin läpikuultava valkoinen päiväpeitto alustaksi sekä etualalle vielä lampaantalja tuomaan pehmeyttä. Taustaksi otettiin reipas pinkki, joka studiossa onneksi löytyi. Säästyipä jälkikäteen taustan värjäys. Ja löytyi mustalle vanhahtavalle puhelimellekin käyttöä kun idea oli kuvata puhelimessa juttelevaa tyttöä joka on alusvaatteillaan jalat Pin-up tyyliin ilmassa. Kuka sanoi että ne asennot olisi luonnollisia :) Luurin johto on erinomainen vapaaksi jäävälle kädelle toisen käden pidellessä luuria. Sitä voi leikkisästi pyöritellä käsissään eikä tarvitse ihmetellä mihin sen vapaaksi jäävän käden pistäisi. Aina hyvä vinkki antaa mallille jotain mitä pyöritellä käsissään niin kuvistakin tulee helpommin luontaisemman näköisiä.



Kun tästä oli saatu muutamia hyviä otoksia niin hieman jalkojen asentoa muuttamalla päästiin ottamaan vielä vaakakuvaversio. Alettiin olla nippa nappa niillä rajoilla että saadaanko kuvattua niin että tausta riittää takana, sillä studion taustat on suunniteltu enemmän istuvia tai seisovia kuvauksia varten. Leveyssuunnassa varaa ei paljon ollut. Mutta onnistuihan se.



Agony oli mallina hyvä heittäytymään ja se auttoi saamaan onnistuneita otoksia nopeammin kuin mihin olin varautunut. Niinpä kun tuntui että olin saanut tästä ekasta selällään makaavasta setupista jo hyviä otoksia, päätin muuttaa hieman asentoa ja kuvakulmaa ja ottaa 'rintamakuvan' siten että malli on vatsallaan, edelleen puhelimessa puhuen, jalat nostettuna ylös ja nilkkojen kohdalta ristissä.



Tämäkin perinteinen Pin-up asento, joskin otin sen enemmän edestä kuin perinteinen kuvakulma, joka olisi ollut vähän sivumpaa. Tähän oli myös käytännön syy, joka oli että taustan leveys ei antanut myöten kovin leveisiin kuviin ilman että käyttäisi paljon aikaa taustan korjaamiseen Photoshopilla. Se ei houkuta ja siksi pyrin aina ratkaisemaan mahdollisimman paljon asioita jo kuvausvaiheessa, että korjailu jäisi vähemmälle.

Seuraavana oli sitten vuorossa keikistelevä hiusten nosto vartalon ollessa S-asennossa seisaaltaan. Idea oli saada tummempi tausta ja hieman takasivulta tulevaa korkovaloa kylkeen ja poskeen. Taustaksi löytyi aika hauska maalatun näköinen sini-lila tausta. Malli olisi voinut olla vähän kauempana taustasta, jotta tausta olisi saatu kuvausvaiheessa jo tummemmaksi, mutta studion eikä taustan koko ei antanut siihen myöten. Kengät vaihtui toisiin, joilla tuo hankala asento oli helpompi pitää. Välillä kokeiltiin myös toisen jalan nostoa ilmaan (jalkaterä toisen jalan nilkan kohdalle), mutta se oli hankalaa tasapainottelua. Joten kuvaus rytmitettiin 'jalka ylös' 'räps' , eli laskin 3-2-1 ja sitten malli tiesi taas nostaa jalan ylös ja minä ottaa kuvan. Hieman hankalaa, mutta siitäkin tuli hauskoja kuvia. Kuka sanoi että Pin-up mallina olo olisi helppoa :)


Nyt oli jo saatu useampi kuva kuin olin uskonut meidän ehtivän saamaan. Ja vielä oli aikaa jäljellä, kenelläkään ei vielä ollut kiire pois. Huomasin studiossa pari matkalaukkua, joita oli käytetty siellä rekvisiittana ja mieleeni tuli kokeilla niillä kuvaa, jossa näyttäisi että malli on täysin alasti ja peittää itsensä laukulla. Ja kun kyseessä on Pin-up niin tietystihän Pin-up tyttö peittää itsensä loogisesti juuri sillä pienemmällä laukulla :) Agony oli niin mukana koko ajan että saatiin todella hauskoja kuvia.



Agonylla sattui olemaan mukana myös viuhka ja kokeilimme sillä samaa. No se ei tietenkään yksin riitä. Mutta kiitos globaaliuden eli sen että Heini oli juuri palannut Japanista, niin toki hänelläkin oli laukussaan viuhka. Kysyinkin että olen sitten näköjään ainoa joka ei tajunnut tulla viuhkan kanssa kuvauksiin :) Nyt meillä siis oli kaksi viuhkaa ja ajatuksena sama kuin laukulla. Näiden asetteluun meni hieman enemmän aikaa että saatiin kuviot ja kädet aseteltua sopivasti.



Sitten otettiin vielä kasvokuvia jotta saatiin meikistä vähän lähempää kuvia. Näistäkin tuli hauskoja Agonyn punaisen tukan ja ruskeiden silmien ansiosta. Tekoripset on Pin-upissa yhtä 'must' kuin mahdollisimman korkeat korkkaritkin :)





Kuvaukset ylittivät odotukseni, sillä ehdimme saamaan aikaan paljon enemmän kahdessa tunnissa, kuin mitä olin ennakkoon ajatellut.

Kamerana minulla on Canon EOS 5D Mark II, joka on erinomainen työjuhta ja hyväksi havaittu, vaikkei viimeisintä huutoa, snif :) Olin käyttänyt kuvissa Canonin EF 70-200mm 2.8 L IS USM putkea, joka on ehdoton suosikkini 'potretteihin'. Vaatii tietysti etäisyyttä vähän enemmän, mutta vastalahjaksi blurraa (sumentaa niistä kohdin jotka jää epäteräviksi kuvissa, kuten tausta)  tosi nätisti ja 'piirtää' kauniisti.

Studiosalamoissa, niisää kahdessa, joita käytin yhtäaikaa, käytin toisessa beauty dishiä, jossa läpikuultava valohajoitin salaman edessä ja toisessa salamssa stripe (pystymallinen valonhajoitin boxi) pystyasennossa, jotta saatiin päästä jalkoihin valoa. Stripe oli tasoittavana valona puolimetriä kamerasta oikealla aivan vieressäni ja beauty dish päävalona oli n. 1,5m minusta vasemmalla.  Kuvissa missä tulee takasivulta valoa on käytössä 2 stripeä pystyasennossa eikä beauty dishiä. Edellinen stripe siinä missä aiemminkin, mutta toinen stripe oli mallin takana vasemmalla juuri kuvan ulkopuolella. Ehkä tämä selventää vähän :)



Työstin kuvia ensin Lightroomilla, jolla korjasin lähinnä putken vääristymän. Sitten lähinnä katsoin että exposure (valotus) on koko kuvan alueelta kohdallaan ja tein aika vähän rajauksiin muutoksia. Yhdessä kuvassa jouduin korjaamaan aavistuksen valotusta paikallisesti kasvoissa Photoshopin maskin ja 'taikapensselin' avulla, koska kasvot jäivät aavistuksen liian varjoisiksi. Värilämpötilaa ei tarvinnut muuttaa, olin käyttänyt kamerassa Kelvin 5100 värilämpötilaa salamoille, joka näytti toimivan hyvin. Sitten siirryin Photoshopiin jossa katsoin että ihossa ei ole mitään häiritsevää ja poistin sieltä täältä kaikkea muuta sellaista jonka ei tarvinnut olla kuvassa, kuten matkalaukkukuvassa näkyvä osa alushousua. Jonkin verran joutui työstämään vaatteiden aiheuttamia painaumia ihossa ja joitain yksittäisiä hiuksia poistin, sillä punainen väri hiuksessa teki yksittäisestäkin hiuksesta harmillisen näkyvän silloin kun se kulki väärässä paikassa kasvoilla :) Tulipa kokeiltua sellaistakin kuin 'lattian lakaisu Photarilla' kun poistelin kuvista lattialla näkyviä langanpätkiä. Sitä jää yllättäviä asioita huomaamatta joskus kun katselee kameran tähystimen läpi, jotka huomaa vasta kun kuvan avaa tietokoneella. Photarointi on sen verran työlästä hiirellä tai touchpadillä, joita olen tähän asti käyttänyt, että tutustuin tässä projektin aikana Wacomin pen tableteihin ja laitoin Intuos5 Touch Mediumin tilaukseen. Helpottaa montaa asiaa kuvan jälkikäsittelyssä. Siitä lisää ehkä tuonnempana.

Kiitos Agonylle ja Heinille!

Malli: Agony Von Grim https://www.facebook.com/AgonyVonGrim

MUA&Hiukset: Heini Pieviläinen https://www.facebook.com/MUAHeiniPievilainen

Sitten suunnittelemaan seuraavaa kuvausta toisen mallin kanssa, aiheena yllättäen Pin-up :)